Leipomoiden maa

Kiai!
Leipomot (Bäckereit) olivat kenties varhaisimpia Saksaa koskevia vautsi-ajatusteni kohteita, joita alkoi popsahdella mieleeni, kun joskus yläasteella ensimmäistä kertaa avasin saksan oppikirjan. Leipomot näyttivät kuvissa niin tunnelmallisilta, ja kun lämmin ja tuore leipä toi suomalaisessa ajatusmaailmassani mieleen lähinnä jotain nostalgisia mummolakokemuksia (leipä leivinuunista jne.), olin ihan liekeissä koko ajatuksesta. Ja molempina Saksan-reissuinani (2007 ja 2010) oli aivan pakko päästä lähes joka päivä leipomoon. Leipomoaamiaiset ovat erityisen luksusta. Nyt kun ihan asun täällä, en sentään joka päivä käy hakemassa tuoreita brezeleitä, mutta iloitsen silti kovasti kotitaloani vastapäätä olevasta leipomokahvilasta. Tuore tavallinen leipä ja kahvileipä ovat täällä niin perusmeininkiä, että kun juuri äsken olin Penny Marktissa selailemassa pientä leipäpussihyllyä tarkoituksenani löytää jotakin tummaa tai siemenpitoista, joku setä vain tuli erikseen informoimaan, että tästä kaupasta saa myös "uutta leipää" (neues Brot). Samalla hän osoitteli valtaisaa kiertoilmauunia ja tuoreleipälokeroita. Että pussileipä on sitten vanhaa leipää :D

Mitään juustokakku- tai cupcake-tyylistä leipomoista ei oikein saa, jollei kyseessä ole tietynlainen leipomon ja kahvilan fuusio. Makea osasto koostuu viinerityyppisistä ratkaisuista, ja suolaisten valikoimaan kuuluu erilaisia täytettyjä sämpylöitä tai pizzasiivuja sekä monenlaisia sellaisinaan myytäviä sämpylöitä ja patonkeja. Ja mikä parasta, kaikki on halpaa. Sämpylöitä saa usein viisi eurolla, ja kappalehinta on 25-40 senttiä. Täytetyt versiot ovat tietty vähän kalliimpia, yhden ja kahden euron välillä. Suosikkiasiani leipomoista:



1.Laugenbrötchen
Pumpulinpehmeä sämpylä, joka halkeilee pinnalta. Pinta maistuu aivan samalta kuin Brezelit, eli samalta kuin esimerkiksi suomalaisilta mehukesteiltä tutut suolatikut. Päällä on pieniä suolakiteitä.




2. Laugencroissant
Siis voiko kroisanttien ystävä parempaa löytää! Sama pinnan maku kuin edellisessä yhdistettynä perinteiseen kroisantin makuun. En ehkä kävisi hilloon dippaamaan suolaisen pinnan takia, mutta saattaisihan sekin jonkun mielestä toimia.








3. Butterbrezel
Brezel. Tuo wiipurinrinkelin näköinen suolainen välipala, joka oluen ja döner-kebun kanssa muodostaa pyhän saksalaisen kulinarismin kolminaisuuden. Ainakin ulkomaalaisen mielessä. Brezel siis halkaistaan ja laitetaan sisälle ohut (tai paksu, riippuu paikasta) kerros voita. Eikä mitään Benecoleja. Joskus ilmenee sitä, että rinkeliä ei ole jaksettu halkaista ohuimmista kohdista, jolloin voita ei ole solmukohdissa vaan vain paksuissa kohdissa.














Fotonderit:
http://menshealth.de
http://lebensmittelfotos.de