Avainsanat otsikossa. Kävin heinäkuun alussa Suomessa parin viikon verran perinteisistä kesäaktiviteeteista nauttimassa. Ensimmäinen viikko oli vielä etätöitä - kiitos näiden joustavien työmahdollisuuksien - mutta toinen ihan täyttä lomaa. Kummitytön rippijuhlat osuivat viikonlopulle 8. päivä heinäkuuta, ja tämä päivämäärä itse asiassa määrittikin tämän visiitin ajankohdan alunperin. Kesäisin suorat lennot ovat todella kalliita, mutta koska tiesin tästä päivämäärästä jo aikaisin keväällä, sain tuolloin suoran menopaluun reilusti alle kahdella sadalla.
 |
| Heinäkuinen iltapäivä Kivijärven rannalla |
 |
| Todellakin oleellisin nähtävyys Lappeenrannan maailmanmarkkinoilla 28.6.-1.7. |
 |
| Päivä Tallinnassa vanhempien kanssa |
 |
| Lenttistä |
 |
| Kun lensin takaisin 16.7., oli käsillä tietenkin hirveät lentoruuhkat, kiitos vain Trumputin-tapaamisen |
Onnistuin tapaamaan paljon ihmisiä - hyviä ystäviä sekä erilaisia tyyppejä vuosienkin takaa. Kävinpä myös pienpanimofestivaalilla hyvän ystävän panimoa tukemassa ja toteamassa, että Lappeenranta todella on muuttunut hyvään suuntaan sitten vuoden 2007, jolloin kaupungissa tuskin oli mitään tekemistä. Pari ravintolaa, pari kahvilaa, vaatekaupat ja yksi isompi tavaratalo. Nyt tarjontaa on niin paljon, että lähes huimaa. Mutta se on ainoastaan hyvä.
Ajankulu on todella ihmeellinen asia ylipäänsä. Sen huomasin myös kummityttöni rippijuhlissa. Ryhdyin hänen kummikseen viikko sen jälkeen kun omat rippijuhlani oli juhlittu, ja nyt oli sitten jo siitä mukamas 15 vuotta kulunut, ja hänen omat rippijuhlansa vuorossa. Olin vielä kaiken kukkuraksi siinä alttarilla siunaamassa, kun huomasin, että pianon takana oli sama hyvä silloisten seurakuntavuosien aikainen kaveri kanttorina (olin kyseisessä seurakunnassa myös töissä pitkään, oppaana ja ohjaajana), joka siis toimitti samaa virkaa myös omalla riparillani. Siinä oli sellainen molemminpuoleinen "ei oo todellista" -momentti meneillään. Eihän omasta mielestäni näistä omista seurakuntaharrastuksen ajoistani nyt ole kuin pari vuotta. Näemmä 15.
Kuluuko aika nopeammin, kun asuu ulkomailla? Mietin sitäkin. Mielestäni tulin tänne ihan vasta, mutta itse asiassa sekin oli vuonna 2015 alkukesästä. Eli kolme vuotta sitten. Arjessa on niin paljon enemmän sellaista tasaista odotettavaa. Mielenkiintoiset asiat, kuten uudet kaupungit, laaksot, kahvilat, ravintolat, after work -illat uusien ja vanhojen kavereiden kanssa ja vaellusreittien tutkimiset ovat siroteltuina tasaisesti pitkin ulkosuomalaisen elämää - joskus arki-iltoihin, joskus viikonlopuille. Mitään tiettyä ihmeellistä ei tarvitse koskaan odottaa, koska arki sinänsä on jo aika ihmeellistä, ja sillä tavalla erilaista siihen nähden mitä se oli Suomessa asuessa. Vähän kuin pientä minilomaa koko ajan. Tämän takia en odota juuri mitään lomaakaan. Enkä osaa ikinä edes päättää, että milloin ylipäänsä pitäisin lomani. 30 päivää vuodessa jakautuu yleensä niin, että joku 10 kesällä, satunnaiset muutamat syksyllä ja keväällä, ja sitten 10-15 joululomalla.
No, yhden lomapätkän (4-päiväisen) käytin tässä elokuun alussa, kun kävimme kaverirälläysreissulla Italiassa - Firenzen ja Pisan polttavat helteet tuli siis koettua, ja gelatoa vedettyä enemmän kuin yhdelle elämälle on tarpeellista. Lennot Frankfurt Hahnista Pisaan ja takaisin vajaalla satasella. Hahnissa on vain se pieni ongelma, että se on niin eriytyksissä, eikä sinne pääse kuin yksityisillä tilausajotyyppisillä busseilla, että aamun eka meno- ja illan vika paluulento ovat oikeastaan poissa laskuista.
En kyllä ymmärrä, miten paljon aikaa tarvittaisiin, että kroppani tottuisi 42-asteisiin päiviin siten että olostaan pystyisi jotenkin nauttimaankin. Jatkuva hikoilu vie nimittäin järjen. Olin syvähorroksessa koko Italia-retken ajan, sillä kaverimme Firenze-kämppää ei saanut viilennettyä. Suihkun vesi oli kylmimmillään haaleaa. Viimeisenä iltana Pisassa oli välttämätöntä ottaa hotellihuone, koska seuraavan aamun lento lähti niin aikaisin Pisan kentältä. Kun kävelin kyseiseen huoneeseen, tuntui että olisin astunut jääkaappiin. Syy: huoenessa oli ilmastointi ja kroppani oli jotenkin unohtanut, että 18 astetta on ihan normaali sisälämpötila.
 |
| Firenze |
Saksan kesä on ollut yhtä poikkeuksellinen kuin Suomenkin - normaalit 30-asteiset päivät ovat nyt olleet melkein 10 astetta kuumempia. Lempipuuhani eli nurtsilla oleilu on myös epämiellyttävää, kun kaikki nurmet ovat palaneet siilimäiseksi oranssiksi karstaksi. Ero Suomeen nähden on se, että kunnon sadetta ei vain jostain syystä ole tullut. Muistan kun istuin Lappeenrannassa etätöissä, ja kun alkoi sataa, volyymi oli niin raju että olin varma, että asfaltitin tulee kohta reikiä. Juuri tällaista ei ole Saksan päässä näkynyt. Olisipa.
 |
| Eräs aamupäivä Heidelbergissa. Taustalla yksi minulle rakkaimmista paikoista, eli Neckarin ranta. Joki joka kiemurtelee ja jatkuu jatkumistaan kätkien varrelleen paikkoja suoraan satukirjan sivuilta |
 |
| Tuona päivänä jatkoin Heidelbergistä Dossenheimin kyläyhteisön kansainvälisille markkinoille |
Rhein-Neckar-alueella on mielestäni ollut todella ihanteellista viettää kesää. Totta kai perustavanlaatuinen spontaanin järviskenen puuttuminen hiertää aina, mutta ravintola- ja iltakulttuurin läsnäolo, laajuus ja edullinen hintataso todella pelastaa paljon. Tässä vielä pieniä otteita meidän after work -tyylisistä häröilyistä:
 |
| Ei oo omat lasit, siis kummallakaan |
 |
| Viinihommia Germersheimin puistossa |
 |
| Jotenkin taas niin kuin se vaihe iltaa. Kello siis varmaan kahdeksan. |
 |
| Ne oli ne puoli-ilmaiset hinnat |
Seuraavaksi odotetaan iltojen viilentymistä, alkusyksyn saapumista ja koitetaan vielä toteuttaa viimeisiä ulkona oleiluja, piknikkejä ja terassilounaita. Niitä tulee taas pitkän, vaikkakin lumettoman, talven aikana kaivattua. Jääköön nämä kuvat hyvien muistojen kansioon ajalta, kun oltiin kaikki vielä vailla sitoumuksia, vailla liikaa häpeää ja valmiina fiilistelemään Saksaa.
Prost.
