Ulkosuomalaiset ja henkinen tasapaino

Vastasin aiemmin tänä vuonna erään opiskelijan työstämän ulkosuomalaisten mielenterveyttä käsittelevän gradun haastattelulomakkeeseen. Aihe itse asiassa iski kuin tuhat volttia, etenkin kun hahmotin miten keskeisessä osassa erilaiset vahvat tunteet ylipäänsä ovat kaikkien tuntemieni ulkomailla pysyvästi asuvien maahanmuuttajien elämää.

Harvat meistä ovat olleet täysin rationaalisia sillä hetkellä kun päätös ulkomaille muutosta on syntynyt - meitä on ohjannut tunne, joka on ollut niin vahva, että olemme jättäneet taaksemme kaiken vanhan totutun ja helpon. Oma läheinen ystäväni Suomesta on aina sanonut, että olen itse suorastaan pelottavan tulisieluinen, vedän täysillä päin seuraavaa haluaamani asiaa, enkä välitä riskeistä matkan varrella. Vaikka jokin asia tuntuisi järjettömältä toteuttaa, teen sen silti, mikäli vain oikeasti tunnen sitä kohtaan jonkinlaista intohimoa. Emme ole helppoon arkeen tyytyjiä. Haluamme valloittaa vuoria, pyöräillä jokilaaksoja, asua vanhan kaupungin kirkonkellojen vieressä kuulot koetuksella, juoda kolmen euron viiniä alkuiltapäivästä, kytätä viikon päästä lähteviä halpalentoja Sisiliaan, olla askeleen lähempänä hieman suurempaa seikkailua, mitä kotimaa meille tarjoaa. Haluamme että poikkeustila on elämäntyyli, eikä vain seuraava kellotettu loma. Että vuoret ovat ikkunan takana eiväkä lentomatkan päässä.

Tällaiset piirteet yhdistävät kaikkia niitä brittejä, pohjoismaalaisia ja itäeurooppalaisia, joiden kanssa olen täällä ystävystynyt. Seurueet eivät siis toden totta koostu varautuneista ihmisistä. Spontaanit illalliset, räjähtävä huumori ja hetkestä nauttiminen rakentavat todella helposti aivan tavallisinta perusarkea. Tämän seurauksena kuitenkin joutuu jokainen expat-yksilö sietämään tietynlaisia seikkailun kääntöpuolia. Kun on ryhtynyt olemaan näin avoin, on myös päättänyt asettaa itsensä erittäin paljaaksi elämän kolhuja vasten. Koko ajan on pelissä aivan valtavasti - viisumin jatkuminen, totaalisen yksinäisyyden välttäminen, you name it. Siinä missä arkiset ongelmat kotimaassa ovat aina jokseenkin handlattavissa (koska sen ympäristön yksinkertaisesti tuntee läpikotaisin), täällä olen huomannut että ihminen voi oikeastaan lisätä kaikkiin mahdollisiin kela-sotkujen tyylisiin skenaarioihin puolet lisää dramaattisuutta. Siinä missä vahingollisen parisuhteen lopettaminen on kotimaassa vaikeaa mutta silti järjestettävissä tukiverkostojen ansiosta, ulkomailla asuvalta voi vastaavassa tilanteessa pudota pohja aivan koko elämältä - eikä siis vain kuvainnollisesti.

Mielenterveys ja tunteiden hallinta ovat siis yllättävän keskeisessä osassa ulkomailla asuvan elämää, vaikka juuri tästä näkökulmasta asiaa todella harvoin edes expat-porukoiden kesken lähestytään. Ulkomaille lähtemisen motivaattoreita on varmasti yhtä paljon kuin lähtijöitäkin, mutta kotimaassa koettuihin ongelmiin se ei ole ratkaisu. Erilaiset lähisuhdeongelmat ja käsittelemättömät asiat lähinnä tuppaavat vahvistumaan ulkomailla ollessa. Silti osa meistä on täällä juuri tästä syystä. Sosiaalisen verkoston luominen tyhjästä ulkomailla on jo oma haasteensa, mutta tämän aspektin päälle ympättynä - kun olet paennut jotakin - se on varmasti vielä vaikeampaa ja paineistetumpaa.
Tietyt elämänvaiheet ja muutokset voivat myös tuntua ulkomailla ollessa osin kriiseiltä. Jos ajatellaan aivan perustavanlaatuisia kriisituntemuksia, voidaan esimerkiksi kontrollin tunteen katoamista ja turvattomuuden tunteen lisääntymistä paikantaa normaalin tuntuisista elämänkäänteistä, kun ne tapahtuvat vieraassa kulttuurisessa ympäristössä - raskaus, työttömyys, lähimmäisen sairastuminen. Kaiken tällaisen kohdalla on vähintään pieni lisävaihde silmässä.
Parisuhde on aivan oma lukunsa koko ulkomaayhtälössä. Jos lähtee toisen ihmisen perässä vieraaseen maahan, tai perustaa sen päälle uudessa paikassa oleskelunsa, suhde voi nousta epäterveellä tavalla koko elämän peruspilariksi. Olen nähnyt aivan karmeita suhdetilanteita tämän kolmen ja puolen vuoden aikana, mitä olen täällä aikaa viettänyt. Toki olen nähnyt myös paljon onnea ja positiivisuutta. Itse asiassa juuri lämmön ja rakkauden tuntemukset poikkeuksellisessa kokemusympäristössä ovat moninkertaisen oloisia, kun kyseisen suhteen ja koko yhtälön saa toimimaan. Näiden ihmisten tiedän selättävän myös jatkossa aivan mitä tahansa.

Itse olen huomannut lähiaikoina, että olen kaikesta huolimatta yllättävän herkkä ja että rauhallisuuteni ja luottavaisuuteni elämään ailahtelee myös toisinaan. Tällaisia juttuja en havainnut itsestäni koskaan kotimaassa. Kukaan meistä ei ole täysin samanlainen erilaisissa tilanteissa, ja ulkomailla asuminen muodostaa ehkä yhden valtavimmista poikkeavista konteksteista ihmiselämään. On siis enemmän kuin odotettavaa, että mielen liikkeemme tarvitsevat erityishuomiota, meidän täytyy hyödyntää itse hankkimiamme sosiaaliverkostoja ja ihan oikeasti kuunnella itseämme. En itse ollut varma, mistä ihmeestä jatkuva unettomuuteni aiheutui, mutta hankkiuduttuani eroon tietyistä henkisistä kuormista (joita en silloin sellaisiksi tunnistanut - ja siinä se, monet asiat voivat vaikuttaa tavallisilta, mutta expat-lisällä ne ovatkin todellisia kuormia), sekin ongelma poistui lähes kokonaan. Lukeudun onnekseni myös niihin ihmisiin, joiden kohdalla rakkaus ja rakastaminen ovat tuoneet äärettömän paljon hyvää omaan olotilaan. En ole pelkästään rauhallisempi ja luottavaisempi oman elämän henkisen sujumisen kannalta, vaan koko elämäni on päivittynyt astetta ylemmäs ja kaikki vain näyttää paremmalta. Ja vaikka niin pitkään en meinannut päästää koko tunnetta enää elämääni.
Lyhyenä päivityksenä siis tännekin puolelle - muutin syksyn aikana Mannheimiin omaan yksiöön kaupungin keskustaan. Se oli vaikeaa, mutta varmasti yksi elämäni parhaista päätöksistä. Nyt on lyhyt työmatka,  paljon mahtavia juttuja aivan lähellä, ja hyvä sijainti toteuttaa itseään ja tehdä mukavia asioita elämässä.

Sama tyttö, parempi elämä

Samat petivaatteet, parempi oma makkari

Omat suositukseni expatin henkisen hyvinvoinnin säilyttämiseksi ovat kaiken tämän päätteeksi lyhyesti seuraavanlaiset:
1. Harrasta liikuntaa, myös kunnolla.
2. Pidä kiinni terveellisestä ruokavaliosta, vaikka oleskelumaassasi miten tuputettaisiin erilaista roskaruokaa oletusaterioiksi
3. Vaikka alkoholi on (aina?) halvempaa kuin Suomessa, älä juo sitä liian usein
4. NAUTI upeista paikoista, joita et kotimaassasi näe
5. Nauti ystävistäsi ja siitä sosiaalisesta rikkaudesta, jota saat tutustumalla erilaisista kulttuurisista lähtökohdista tuleviin ihmisiin
6. Hyödynnä etäisyys mahtaviin lähellä sijaitseviin kohteisiin, joihin matkustaminen kotimaasta käsin maksaisi mansikoita

Eli elä ja tunne. Älä poteroidu. Älä anna negatiivisuuden kertyä. Jos niin käy, tee jotain ja muuta se.

Aloin muuten ajatella tämän kirjoituksen tekoa kansainvälisenä mielenterveyspäivänä 10.10., ja sen jälkeenkin vastaan on tullut monen monta tilannetta, jolloin aihe on ollut ajankohtainen.
Toivottavasti saatte pidettyä toisistanne ja itsestänne huolta. Valoa kaamokseen <3