Nyt tuntuu siltä, että on kouluaamuna nukkunut huolella pommiin, kävelee myöhässä luokkaan ja lyödyn näköisenä katse tiukasti kohti omia kenkiä sössöttää jotakin todella epäuskottavaa syyksi omalle myöhästymiselle.
Joo! Melkoinen aika vierähtänyt siitä, kun viimeeksi kirjoitin tänne mitään. Osittain se johtuu siitä, että olin alkanut saada palautetta pääasiassa niiltä, ketkä lukivat tätä englanniksi. Ja tästä tietenkin sai aika paljon intoa kirjoitella uusia juttuja, mutta toisaalta ajattelin, että jaa, nyt se on kirjoitettava ennen kaikkea englanniksi. Lopulta kahdella kielellä juttujen väsääminen alkoi viedä yllättävän paljon aikaa.
Luen aika paljon saksan-suomalaisten blogeja, ja iso osa niistä todella hyvistä, missä on paljon tekstiä, paljon kuvia ja paljon kaikkea kiinnostavaa on pääasiassa osa-aikatyöläisten tai kotiäitien blogeja. Ai että, olisi kyllä ihanaa, jos päivässä olisi parikin lisätuntia. Kokoaikatyö vie aika paljon mehuja. Niin se vain sitten meni, että tämä kirjoitteluhomma väistyi, ja vapaa-ajan tunteja tuli käytettyä urheiluun, kavereiden kanssa ulkona olemiseen -ravintoloissa ja kahviloissa -, sarjojen ja elokuvien katseluun, neulontajuttuihin ja kaupungilla pyörimiseen/pikkushoppailuun. Ja on täällä kyllä myös juhlittu. Upeita iltoja, kuumia kesäöitä, valkoviinin makuisia piknikkejä ja hyvän (myös live-) musiikin tahdittamia tanssahtelevaisia kokemuksia on kertynyt enemmän kuin olisin vielä Suomessa asuessani uskonut tapahtuvan.
Entisenä freelance-kirjoittajana kuitenkin kaipaan tätäkin. Tämän postauksen myötä pyrin siis tekemään hallitun paluun. Ajatuksena oli myös laajentaa blogin tarkoitusta muihinkin asioihin, kuin ulkosuomalaisena elämiseen. Olen nyt ollut täällä yli pari vuotta töissä. On selvää, että olen kamppaillut mitä hirvittävimmän ja joustamattomimman byrokratian parissa useiden paperisotien verran, olen käynyt erilaisilla lääkäreillä, olen kokenut hyvin perinteisiä maastamuuttajan olotiloja - kuiluineen ja huippuineen. Olen kuitenkin löytänyt paikkani elämässä, ja se on toden totta tällä hetkellä täällä eteläisessä Saksassa. Haluaisinkin siis toisinaan keskittyä myös niihin asioihin, jotka minua kiinnostavat riippumatta siitä, missä asun. Urheilu, ravinto, terveys ja hyvin light-versiona myös kauneudenhoito ja siihen liittyvät asiat. Päätin myös kirjoittaa pääasiassa teille suomenkielisille, ja ajankäyttöä hallitakseni teen vain lyhyemmän englanninnoksen postausten loppuun.
Näin ihan alkuun ajattelin kuitenkin posauttaa pankin ja pistää eetteriin aivan kunnon kuulumisselostuksen alkaen siitä, kun viimeeksi tänne kirjoitin. Mitä siis on tapahtunut sitten 6.10.2016. Hold your seats, tässä saattaa olla melko paljon materiaalia. Riippuen siitä, miten ankaraa karsintaa päädyn harjoittamaan.
Loka-Marras-Joulukuu 2016
Kuten sanottua, arjen rutiinit olivat aika jykevästi asettuneina uomiinsa. Ehkä yksi asia tuntui hieman puuttuvan, nimittäin sellainen kunnon vahva sosiaalinen elementti vapaa-ajassa. Tarvitsin enemmän kavereita, joiden kanssa olisi luontevaa vain oleilla spontaanisti. Kaksi ystävää asui Germersheimissa, mutta sinne meneminen vaati aina käytännössä viikonloppureissun. Olin osa Expats in Heidelberg -ryhmää, mutta heidän kanssaan tapaamiset olivat todella strukturoituja hommia, jotka merkittiin kalenteriin. Olin keskittänyt kaiken vapaa-aikani käytännössä yhden ihmisen varaan, ja asuimme aika lähekkäin Heidelbergissa. Oleellista omalla kohdallani on näemmä aina se, että kotitukikohta on lähellä tällaisia ihmisiä, kuten myöhemminkin selvisi. Mutta jo tässä kohtaa aloin huomata, että kyseinen henkilö tulee vielä jossain vaiheessa, luultavasti pian, siirtymään pois elämästäni. Hänen arkensa oli yksinkertaisesti aivan erilaista kuin omani, tulevaisuuden suunnitelmista puhumattakaan. Lopullinen sinetti tälle tuli marraskuussa, jolloin hän myös muutti kauas pois Heidelbergista. Tämän jälkeen emme ole pystyneet olemaan samalla tavalla tekemisissä kuin aiemmin, eikä sille enää ole ollut syytäkään. Elämä menee joskus näin, vaikkakin juuri tuo kyseinen tapaus oli kieltämättä aika uniikki, kun katsotaan elämääni täällä. Jos selaa taaksepäin blogipostauksiani Alpeilta, eteläisen Saksan patikointiretkiltä, upeasta Schartzwaldista ja monista muista uskomattomista paikoista, en olisi koskaan päässyt kokemaan mitään niistä ilman häntä. Tulen aina olemaan kiitollinen siitä, että jaoimme tämän palan elämäämme toistemme kanssa.
No, mitä sitten kävi... Jäin Heidelbergiin pitkälti yksikseni. Kyseessä on edelleen yksi maailman kauneimmista kaupungeista, joten päätin vaikka väkisin nauttia elämästäni täällä. Samaan aikaan tutustuin myös uusiin kivoihin suomalaisiin, jotka juuri muuttivat kaupunkiin (Iina ja Michael, hear hear :D). Näimme toisiamme ehkä kerran puolentoista viikon sisään. Alkoi näyttää siltä, että on tässä taas jotain järkeä tässä omassa arjessa töiden ulkopuolella. Tietty aika paljon tarvitsen muutenkin aikaa itselleni - töiden jälkeen on melkein pakko palautua kunnolla jonkun kirjan tai sarjan ääressä vähintään puolimakuuasennossa. Eli aivan valtavaa aikaa vievää poppoota en olisi pystynyt ylipäänsäkään handlaamaan. Tämä oli aika hyvä juuri näin. Joululoma oli jälleen pitkä, lento muistaakseni siinä 9.12. tienoilla, ja vietin sen Suomessa - ensin viikon Helsingissä tehden etätöitä (yhden päivän myös firman Suomen-konttorilla), sitten joulun yli Lappeenrannassa perheen luona. Uudeksi vuodeksi lensin Saksaan, ja reissasin lähjunalla parhaan kaverini luokse Germersheimiin. Oli sairaan hauskaa. Yksi parhaimmista uv-juhlista. Ehkäpä juuri tuon illan aikana alkoi kypsyä ajatus Germersheimista potentiaalisena kotikaupunkina - onhan se todella hyvin raiteilla yhteydessä Mannheimiin, jossa käyn töissä. Ja se tunnelma siellä on jotakin aivan erityistä...
 |
| Tässä olen matkalla ekaa kertaa Teron halloween-kekkereihin ; ) Nykyään yksi vuoden hauskimmista päivistä! |
 |
| Tässä heilahtaneessa kuvassa minä+frendini/kollegani viettämässä ensimmäistä Mannheim-Espoo -yhteistyöillallista. Näitä soisi tulevan aina vain lisää! |
 |
| Firman pikkujoulut olivat jo Marraskuussa Mannheimin Jungbuschissa. Buffet-mallinen tarjoilu, toimi erinomaisesti ja hauskuuden määrä oli bueno |
 |
| Joulumarkkinasesonkia '16 ystäväiseni Markin kanssa! |
 |
| Kiinnitin Heidelbergin-kämppään jouluvaloja |
 |
| Pakko todeta, että tämä ruumalaukku on kestänyt jo monet reissut, eli halpa ei aina ole roskaa! :D |
 |
| Menossa Roche Diagnosticsin Suomen konttorin jouluillalliselle Mannheimia edustaen |
 |
| Chloen kanssa koitetaan välttyä sokaistumsielta ilotulitteiden siimeksessä... Vuodenvaihde 16-17. |
Tammi-Helmi-Maaliskuu 2017
Heti vuoden alkuun, tarkalleen ottaen toinen päivä tammikuuta, osui vuosipäiväni Rochen palveluksessa. Juhlistin tilannetta ottamalla kännykkäkamerakuvan silloisesta kotitoimistostani, joka oli pieni sohvapöytä, läjä papereita ja sänkyni reunus istuimena. Aika paljon ollaan tultu tuosta eteenpäin ... Tammikuun puolen välin tienoilla kävin myös Barcelonassa ensimmäisellä kunnon työmatkalla. Tällaiselle aika perus toimistoduunarille oli erityisen mukavaa kokea aurinkoinen ja lähes kesäinen kaupunki keskellä talvea, yöpyä hienoissa tiloissa ja olla vain tyytyväinen siitä, että joku toinen valmisti kaikki ateriat ja järjesti kuljetukset paikasta toiseen. Samalla ehti vähän nauttia kaupungin nähtävyyksistäkin, vaikka työhön liittyvä ohjelma olikin tiukka.
Germerhseim-visiiteistä alkoi tulla viikottaisia, paikoin jopa päivittäisiä. Tuli käytyä Germerhseim-ihmisteni kanssa uusissa paikoissa viikonloppuisin ja yksinkertaisesti nautittua elämästä. Heidelberg alkoi jo tässä vaiheessa muttua arkipaikaksi, jossa käytiin lepäilemässä työviikkojen aikana, mutta todellinen meininki oli aina Germersheimissa.
Maaliskuussa käväisin näkemässä myös kavereita Suomessa. Esimerkiksi osakunnan Kotiseutukerhoon koitan vielä kovasti pitää siteitä yllä, vaikkakin täysin normaalilla tavalla kaikkien Suomi-juttujen harrastaminen tietty on mahdotonta. Visiittien yhteydessä siis.
 |
| Askeettinen kotitoimisto mallia Tammikuu 2017 |
 |
| Barcelonassa rastihupailu alkamassa pitkän päivän jälkeen |
 |
| Tammikuinen meininki terassilla lounastauolla |
 |
| Frankfurtin reissu, tai yksi niistä monista .. |
 |
| Suomessa KSK:n leidien kanssa |
 |
| Süd-Nolten steissillä Germersheimissa matkalla kohti Karlsruhea maisemaratikalla |
Huhti-Touko-Kesäkuu 2017
Huhtikuussa tapahtui aika spontaanisti hauskoja sosiaalisia juttuja, kuten rochelaisten, heidelbergilaisten ja mannheimilaisten -pääasiassa suomalaisten- porukoiden yhteensulautuminen. Oli muutamia kantapöytiä eli kantiksia, ja myöhemmin kesästä piknikkejä (ehkä yksi erityisen pahamaineinen ;) Asianosaiset tunnistanevat). Huhtikuussa sää alkoi mennä jo sen verran kesäiseksi, että Germersheimin päässä siirsimme after-workimme puistoihin piknik-muotoon. Kuun lopulla tein ensimmäisen Skotlannin-reissuni, ja siitä on kyllä sanottava, että olin myyty välittömästi. Olen käynyt aika paljon Englannissa vuosina 2013-2015, eli tietyllä tavalla brittiläisiä perusjuttuja Tesco-tuotteista fish and chipseihin oli jo tullut ikävä, mutta Skotlanti toi kaikkeen silti omanlaisensa lisätwistin. Edinburgh, Invernessin seutu ja ylängöt veivät sydämeni suvereenisti.
Toukokuussa vietettiin pienellä porukalla synttäreitäni Germersheimissa, juhannusta taas kesäkuussa Heidelbergissä. Paikkana oli kaverin asunnon kattoterassi, jonne kärräsimme itse tehtyjä enemmän ja vähemmän suomalaisia herkkuja. Mahdollisesti yksi viime vuoden mukavimmista tapahtumista. Sää oli tietenkin 30 asteen luokkaa, mikä tuntuu olevan aika tavallista saksalaisessa kesässä. Pohjoismaalaiset taas ovat hiostavissa kesätunnelmissa jo huhtikuussa mittarin näyttäessä 22 astetta... saksalaisten pelmahtaessa paikalle vielä farkkutakeissa.
 |
| Suomalaisia spontaanisti koolle kutsutussa kantapöydässä |
 |
| Pääsiäinen Neustadt an der Weinstraßella |
 |
| Skotlannin maisemia ylängöillä |
 |
| Ylänköreissuja |
 |
| Atlantilla pällistelemässä |
 |
| Sporttihommia Germersheimista käsin |
 |
| Synttäripotretti |
 |
| fiilistelyä Germersheimissa toukokuussa |
 |
| Käytiin Ravensburgissa lautapeliteollisuuden lähteillä |
 |
| Niin hyvä suomalainen juhannus kuin Saksassa pystyy olemaan |
 |
| terassibotskilla sulamassa yli 30 asteen helteellä |
Heinä-Elo-Syyskuu 2017
Päätös Germerhseimiin muuttamisesta oli kypsynyt alkuvuoden mittaan, ja lopullinen Heidelbergin-yksiön irtisanominen tapahtui toukokuun viimeisenä päivänä. Loppukesä meni muuttoa valmistellessa. Uusi kämppä oli selvillä, ja siellä olin jo hengaillut oikeastaan koko alkuvuoden. Vuokraa reilut parisataa euroa, junayhteys Mannheimiin töihin, mahdollisuus pystyttää kunnon etätyötoimisto, parhaimmat ihmiset käden ulottuvilla, uskomattoman edullinen pikkukaupungin ravintola- ja kahvilahintataso, mahdollisuus säästää kunnolla joka kuukausi... En keksinyt enää paljoakaan syitä jäädä yksiööni, jossa tuskin enää kävin muuta kuin arkipäivisin nukkumassa. Uuden asunnon kohdalla ainut miinuspuoli oli sen kuumuus. Niin kaunis ja idyllinen ullakkoasunto kuin se onkin, tuon infernaalisen hellekesän kuumuus virtasi sinne suoraan sisään, eikä mahdollisuutta sen viilentämiseksi juuri ollut. Ja kesähän jatkuu täällä syyskuulle asti ... Hikisyyteen tuli siis totuttua. Pientä helpotusta siihen kuitenkin oli luvassa, sillä Suomessa oli luonnollisesti käytävä mökkeilemässä. Ei sielläkään kylmä ollut, mutta huomattavasti raikkaampaa.
 |
| Niin siis sanoinko jo, että Suomen kesä on parhaiden parhaimmistoa |
 |
| Suomi-reissun pakolliset mökkeilyt |
 |
| Festungsfest, eli Germersheimin linnoitusjuhla... Vahvalla EU-teemalla. Hugh'n bändillä hyvä keikka |
 |
| Viinifestivaalit Mainzissa sateessa |
 |
| Kävimme myös Italiassa! Firenze ja Pisa, grazie. Tiedättekö muuten, miten oudolta tuo Pisan valtava aukio näyttää, kun se on täynnä ihmisiä kädet ojossa, valmiina ottamaan omat tornikuvansa.... |
 |
| Tää ois Firenzestä ... |
 |
| Joskus hiilaritankkaus on mennyt noloksi, ja bretzelin voimalla on tehty yhtä sun toista salisettiä... |
 |
| Piknik suomalais-brittiläisseurassa... Kun alkoi sataa, keräännyttiin sillan alle. Toiset joi väkeviä välttääkseen vessareissut. Mitä siitä seurasikaan.. Kenties yksi legendaarisimmista illoista! |
 |
| Saksassahan ei uimajärviä juuri ole, mutta Germersheimissapa onkin, haa! |
 |
| Tällä roadtripilla kävimme Itävallassa, mutta kyllä mieleenpainuvin setti oli kotieläintila Saksan puolella, ja tämä ruoka-aikana kotona ollut ja muut ruokailijat eliminoinut sika |
|
|
|
|
|
Loka-Marras-Joulukuu 2017
Syksy meni aika omalla painollaan - töitä Mannheimissa offisella, yrityksenä näyttää siistiltä ja ihmiseltä (ks. kuva :D ), töitä etätyötoimistolta pukukoodina mitkä vain rytkyt tai pyjama (ei kuvaa, luojan kiitos). Töiden jälkeen monesti Murphy's-pubiraflaan sosialisoimaan frendien kanssa ja juhlistamaan etenkin viikonloppujen alkua. Löysin myös luonnonsuojelualueen Germerhseimisa, ja jonkinlaiseksi tavaksi on muodostunut mennä sinne sunnuntaisin katselemaan kesyjä saukkoja. Tuo on ihmeellisen kaunis, hiljainen saareke. Saksassa harvat asiat ovat autenttisia, spontaaneja ja luonnon osalta koskemattomia, siksi juuri tuollaiset kokemukset tuovat pääasiassa mieleen koto-Suomen.
Vietimme Halloweenia Terolla Mannheimissa, ja ei voi muuta sanoa kuin k-i-i-t-o-s. Nuo illat ovat aina ihan parhaita. Olin vielä pukeutunut piruksi, ja omaan häntääni portaissa kompastelu loi tietyn jännityselementin halloweeniin. Olin tehnyt lisäksi huonevarauksen viereiseen hotelliin, jotta viimeiseen 23:38 lähtevään junaan ei tarvinnut kiirehtiä. Seuraava päivä oli vapaa, joten koko setti oli varsin ideaali. Seuraavaksi kokoonnumme samassa paikassa vielä astetta juhlavammissa tunnelmissa, kun vuorossa oli oma expat-versiomme Suomi100-juhlallisuuksista kuudes päivä joulukuuta. Katsoimme linnan juhlia ja nautimme toistemme mukavasta seurasta.
 |
| Pikkujoulut hevonkuusessa Mannheimissa. Seura bueno though. |
Firman pikkujoulut olivat jokseenkin erikoinen kokemus tällä kertaa. Meitä oli hyvin monta pakkautuneena ravintolaan, joka oli kapasiteettinsa äärirajoilla. Kaikki paitsi alkoholi saapui pöytään järisyttävällä viiveellä. Tunnelma oli siis hieman energiahukkainen mutta sitäkin kosteampi. Mielenkiintoinen kombo, voin sanoa. En silti kehota kokeilemaan.
Joululomani alkoi 16.12. tienoilla, tietenkin heti kärkeen kaamealla flunssalla. Lensin Suomeen ja vietin pääasiassa Lappeenrannassa pari viikkoa. Kävimme Lappeenrannan kaupoilla, jäähallilla, Lemillä ja joululounaalla sataman Kasino-ravintolassa. Näin myös paria hyvää Lappeenrannan-ystävää. Ihan muutaman aktiviteetin vain mainitakseni. Ehdin kiintyä niihin kuvioihin niin kovin, että olin oikeasti haikealla mielellä, kun oli aika lähteä. Joulu oli ihana. Haikeus kuitenkin karisi nopeasti, kun lensin suoraan Skotlantiin. Siellä tuli vietettyä melko unohtumaton uusi vuosi, jälleen kerran käsittämättömän upeissa maisemissa. Kaipa ne ihmiset, jotka aina ovat eläneet vuorien juurella, pitävät niitä samalla tavalla banaalina vuosien jälkeen kuin me pidämme järviä ja meille tuttua arkkitehtuuria. Olen silti mielestäni onnekas, kun pystyn nauttimaan Skotlannin maisemista niin paljon.
 |
| Joulu, Lappeenranta, 2017 |
 |
| Isän kanssa lumisessa Lappeenrannassa joulukuussa |
 |
| Uusi vuosi Skotlannin vuorien siimeksessä |
Ja vihdoin... Pääsimme tämän vuoden puolelle
Eli 2018, tähän asti!
Otin ylängöiltä junan idän suuntaan, josta lentoni takaisin Saksaan myös lähti. Sitä ennen oli aikaa tavata sydänkäpyseni ja olutkollegani Claire. Ystävyytemme perustuu vuoden 2013 Stuttgart-muisteluihin sekä loputtomaan valvomiskykyyn ja huolella harjoitettuun maksan kestävyyteen. Tällä kertaa vedimme pienen kaupunkikerroksen illan hämärässä ja onnistuimme ryömimään pehkuihin ennen auringon nousua. Seuraavana päivänä edessä olikin jo lento takaisin Saksaan.
 |
| Vuosi alkoi pienellä tyttöjen viikonlopulla Aberdeenissa Skotlannissa. Aika puhdas pubireissu, ne vähätkin kuvat rakennuksista, mitä on, on aivan tuhottoman tärähtäneitä, ette te niitä tahdo nähdä :D |
 |
| Eka pukukoppikuva 2018. Takaisin treeneihin joulusyöminkien jälkeen, uudet tossut totta kai |
 |
| Ensimmäiset varsinaiset bileet - vasta helmikuussa |
 |
| Oli tarkoitus kokeilla tehdä näitä Runebergina, mutta myöhästyin ja teinkin laskiaisena. Same difference |
Työarki lähti rullaamaan aika äkkiä palattuani takaisin Skotlannista. Urheilurytmiin palautuminen on aina hieman haasteellista, kun lomien keskimääräinen fyysinen harjoite on ollut pääasiassa tuopin nostaminen ja korkokengissä käveleminen. Onneksi olin käynyt Lappeenrannassa ollessani salilla ja juoksulenkeillä ennen joulua.
***
Tässä se siis oli! Menetetyn ajan tiivis kooste. Monen monta juttua tietenkin puuttuu - erilaisia ruokafestareita, karnevaaleja, matkoja ja sen sellaista, mutta tässä oli mielestäni aika sellainen hauska ja monipuolinen kuvaus elostani täällä. Ja siellä. Missä ikinä tätä luettekaan.
Teen muuten toista maisteritutkintoa etänä Helsinkiin pääaineena poliittinen historia. Sain tähän liittyen "rakentavaa palautetta" (eheh) suomen kielestäni viime joulukuussa graduohjaajaltani ja -ryhmältäni. Kuulema suomenkielisestä tekstistäni näkee, että suomen kirjoittamisen rutiini on hieman hakusessa. Se on siis käytännössä hieman tönkköä ja vilisee anglisismeja ja germanismeja. Professori suositteli päiväkirjan pitoa tai vastaavaa, jotta suomen kielen "hanat" saataisiin aukeamaan. Blogitekstini ovat siis tästä alkaen myös tämän ohjeen noudattamista.
Tällä hetkellä eletään helmikuun viimeisiä päiviä ja makaan kolmatta päivää pedissä seuranani Netflix, Ruutu, Katsomo, Areena ja kutsumaton vieras nimeltään angiina. Pelkästään jätekatokseen käveleminen aiheutti maailman kivuliaimman yskäkohtauksen, ja olenkin hieman yllättynyt, että jollakin ihmeen ilveellä sain itseni tänään hilattua lääkärille aamukymmeneksi. Lopputuloksena pienet kauhistelut nielun kudoksen surkeasta tilasta ja viikon kattava saikkulappu. Tässä minulla on siis ainakin aikaa ideoida joitakin blogiaiheita.
Toivottavasti kaikki on paremmin kuin hyvin siellä jossain, ja jos luit tämän kokonaan, lähetän sinulle virtuaalisen nalletarran, bup! Ensi kertaan, amigos :)
