It's a wonderful wonderful life

Viime viikko meni satanen lasissa toimistolla. Uusi lukukausi alkaa ensi viikolla, siihen liittyy valtava määrä monenlaisia hommia, jotka ei tosiaan oo ihan yksinkertaisia. Tai sellaisia, jotka pystyisi saattamaan loppuun normaalien työaikojen puitteissa. Olen kerännyt kohta niin paljon ylityötunteja, että projektin loppu varmaan menee vaan himassa istuessa. Huoh.

Toivottavasti kaikilla teillä on muuten mukavaa Suomessa just nyt. Kaipaan nimittäin sinne just nyt ekaa kertaa. Tää on niin omituista, miten koko aikani täällä on mennyt jossain epätodellisessa unen kaltaisessa onnellisuuskuplassa, jossa ei välitetä paljon mistään muusta kuin siitä että on hauskaa ja ruoka ja juoma ei lopu kesken. Äskenkin palasin keskustasta, jossa kävin ostoksilla turkkilaiskorttelin puolella. Oli niin vapauttavaa vaan pistää aivot tyhjäkäynnille, istua hetkeksi alas ja hengitellä kuumaa kesäillan ilmaa. Ihmiset bilettivät kadulla, döner tuoksui joka kolkassa, joku soitti bongoja, kaikilla oli kivaa ja mittarissa edelleen noin 30 astetta. Ja tämmönen tää kokonaiskuva on suurin piirtein koko ajan ollut. Ja tää helle on loputon. Pimeää tulee seitsemän jälkeen, ja silti koko ajan on lämmintä. Vaikka elokuukin on jo ohi! Silti kaipaan juuri nyt suomijuttuja. Syyskuun alku on aina jännittävää ja kivaa aikaa. Ja sain tosiaan ensimmäistä kertaa kunnon koti-ikävän aikaiseksi eilen. Ja miksiköhän... Koska totutut kuviot täällä Stuttgartissa muuttuu kertaheitolla.

Kaksi ihmistä täällä on onnistunut valloittamaan sydämeni ihan täysin, enkä ole koskaan kokenut näin nopeasti niin syvää yhteenkuuluvuutta kuin heidän kanssaan. Ollaan matkustettu yhdessä, koettu ja jaettu paljon ja jotenkin koko arkemme on kietoutunut täysin yhteen. Ja nyt heidän työsopimuksensa loppuu, minun jatkuu. Ja he muuttavat eri paikkakunnille. Eilen vietettiin läksiäisiä. Tunnelma oli aika brutaali. Heräsin tänä aamuna muutaman tunnin unien jälkeen kasin maissa aamulla enkä saanut enää unta. Pian löysimmekin kaikki sanaakaan sanomatta tai asiasta sopimatta toisemme Allmandringin talojen takana sijaitsevalta mäeltä. Siellä me makoiltiin, pyjamassa kaikki märällä nurmella, ihmeteltiin miten kaikki pystyykään menemään aina niin oudosti elämässä, ja katottiin maisemaa sammakoiden kurnutellessa joissain lähipuskissa. (How I met your mother -sarjaa katsoneet voivat lisätä tähän perinteisen sandwhich-elementin). Oon pelkästään tätä kirjoittaessanikin jo vähän murusina. Ehkä se elämä jotenkin jatkuu tän jälkeenkin.

Mutta palatakseni iloisempiin asioihin kuten muistoihin viime viikonlopulta... Silloin tehtiin nimittäin mitä mielettömin reissu Rein-joen putouksille, Schwarzwaldiin ja Horbiin.

The winter semester 15/16 is about to start for the exchange students, so we have had, wellll, enough to do. I've worked overtime more than probably ever before... By the way I hope all of you are okay in Finland. Because I miss you right now. It's amazing how this entire summer has gone by... Like a two month-long dream of everything that usually is not a part of my life and is yet amazing. A bubble of happiness where the only thing you care about is that you feel good. I just got back from the centre, went shopping in Rotebühl turkish block and experienced this (basic) +30 heat combined with the darkness of 9-o-clock in the evening, people dancing and spontaneously partying on the street, someone playing the bongos and people simply being happy. I had to take a moment there and just breathe in the smell of döners, fruit and whatever. So great.
I do miss Finland right now however, probably because the big picture defining my current life in Germany is about to change. My closest people are leaving, and it will not only affect my free time but also my time in the office. I will simply need to woman up and come to terms with this adulthood thing that sometimes contains stuff like this. Stuff like amazing summers and people not being there anymore. I know that new tings that await can be even more amazing but right now I just can't feel that, not yet. I have to miss first.
On saturday morning, after the should I say brutal farewell party on Friday, woke up in my room feeling not so good. Not long after that we found ourselves on the hill behind the houses of Allmandring, on the damp grass 7-8 am in the morning just staring at the view that was the same as always but still someow so special. I will never understand how so many things managed to happen to me at this age, at this point of my life. But this place definitely represents something important. So there we sat, tired, a bit sad and still happy. (And if you've watched How I met your mother, yeah, you can add the sandwich element right here).

But now, less sobby things. I want to tell you what happened last weekend. Another amazing trip happened!

Rheinfall
Ensimmäiseksi ajoimme siis katsomaan Euroopan suurimpia vesiputouksia. Tiesimme toki, että ne on vähän niinku "virallisesti"Sveitsissä, mutta koska Schaffhausen, jonka alueella ne on, ainakin jonkun mielestä oli osa Saksaa, aateltiin ettei poistuta Saksasta. Nyt kun tätä kirjoittaa, tuntuu älyttömältä, että edes luultiin näin, mutta joka tapauksessa, ylläri-pylläri hetki koitti, kun oltiinkin Sveitsissä ilman passeja. Onneksi ei ollut kontrollia rajalla. Vähän ku Tallinnassa olisi käynyt ilman passia. Kyllähän niin voi tehdä mutta vähän puhalluttaa :D

Putoukset oli kyllä henkeäsalpaavat. Kohina täytti pään loppupäiväksi. Siltoja ja tähystyskielekkeitä oli siellä täällä. Turisteja ei ollut mitenkään kamalasti torstaina. Kuohut muodosti horisonttia vasten tomusokeripölyn näköistä valkoista usvaa. Kuvat on toistaiseksi jumissa Lumiassa, joten pitää lisätä niitä myöhemmin.

Seuraavaksi otettiin suunta Schwarzwaldiin, jossa haluttiin yöpyä järven rannalla, makoilla biitsillä ja patikoida niissä upeissa maisemissa, joita aiemmin jo pääsin nopeasti fiilistelemään työpaikan päiväretken aikana. Kukkuloita, silmän kantamattomiin kukkuloita, jyrkkiä nousuja, puroja, lampia ja tiheääkin tiheämpää puustoa, todellista satumetsää, ehkä jopa sellasta, jossa asuu peikkoja tai noitia. Täältä monet sadut on muuten saaneet alkunsa.

So first we drove to see the tallest waterfalls in Europe, the Rheinfalls. Funny thing, they're actually in Switzerland. I do not have my passport on me unless I absolutely know I am going to travel out of the country I live in. So we crossed the Swiss border, me basically illegally, thinking the place was definitely in Germany:D But whatever, nothing happened so no biggy. Like going to Tallinn without a passport. You have to do it at least once a year.
The waterfalls were pretty spectacular and _huge_.  Foams reminded me of both powdered sugar and morning mist. As I love Dickens, Austen and Mary Shelley I had to look for this quote that I remembered of Rhein falls: "Tanding on it and looking up, we saw wave, and rock, and cloud, and the clear heavens through its glittering ever-moving veil. This was a new sight, exceeding anything I had ever before seen; however, not to be wet through, I was obliged quickly to tear myself away." Nature is amazing, so beyond our control in every way.
 
Next up was Black forest where the plan was to stay by a lake at a camping place, chill on a beach, hike the forest trails and just be amazed by the nature for change. I just need outdoor experiences every once in a while, especially now that I'm so far away from Finland where the best summer moments are always something forest/lake related. What we saw and experienced was so much more than I expected, as always here in Germany. Once again I found myself walking in a storybook. Maybe even the kind of a story where trolls and witches lurk in the dark.




Schluchsee

Oltiin muuten valittu juuri hyvä viikonloppu tälle reissulle, koska lähes koko kesän on ollut liian kuuma telttailla. Kun ulkona on lähes aina kuumempi kuin sisällä, on vähän vaikea kuvitella että saisi nukahdettua 28-35 asteessa, joka on ollut aika tyypillinen yölämpötila. Nyt oltiin sen verran korkealla (plus oli vähän viileämpiä päiviä muutenkin)  että oli vain mukavan raikasta nukkua teltassa. Leirintäalue oli huippukiva ja sijaitsi satumaisissa maisemissa Schluchseen rannalla. Pienet kylät ympäröi järveä (yhden nimi oli muuten Aha) ja ihmiset joko patikoi, puljaili kanooteilla tai kalasti. Sellanen aktiivisempi loma siis tällä kertaa. Vaellettiin sporttikamoissamme "vain" 8 km pituinen valmis patikointireitti, joka siis oli oikeasti melko rankka, koska nousut olivat melko hervottomia. Ja niin myös maisemat... Kun päästiin korkeimpaan kohtaan (1100m) muistaakseni vaan hekotettiin hervottomina kehot ties missä ketoosissa. Ja otettiin hassuja kuvia. Ja palettiin auringossa. Vettä meillä oli, mutta ruokaa ei (mikä älynväläys), joten kun laskeuduttiin metsäreitiltä takasisin alas kylään, nälkä oli hervoton. Tästä huolimatta jouduimme kokemaan Ahaa-elämyksen Ahassa (eheh), kun siellä ei ollutkaan yhtään ravintolaa. Siis yhtään. Joten söimme roskaruokamaista Imbiss-schnitzeliä suoraan mikrosta lähimmästä kioskista. Sitten tietty oli niin väsynyt olo siitä moskasta, että piti ottaa ihan _juna_ Ahasta Schluchseehen. Järven rantaa 3 kilometrin matka kävelemällä sekin asia olisi ratkennut, mutta tulipahan nyt nähtyä tommonnekin ihmeellisyys kuin kylien välinen vuoristojuna.

This was by the way the perfect weekend for camping because it wasn't too warm in the night as it's been for most of the summer. Now we also were high (ehehh) enough to have a pure fresh night air experience. So good. The camping place was really nice and was located in a fairy tale kind of a setting by a beautiful lake and between hills of thick pine forest. One of the villages surrounding the lake was called Aha, by the way. Both domestic and foreign tourists were hiking, fishing, paddling... You get the idea. So we also took a bit sportier approach to the place and hiked a route about 6-8km long. Uphill-downhill combos were pretty intense so it did feel more demanding than it sounds. But the landscapes were so amazing I could have literally jut stayed there. The nature was so beautifully preserved, somehow untouchable, and the rocks that you of course had to climb, offered the most breathtaking view on the lake, and the horizon seemed to be never ending. The whole Schluchsee is surrounded by numerous walking trails. The entire length of the shoreline is walkable and our route was just one part of it, above the village of Aha. When we reached the highest spot (about 1100 m) I pretty much felt like my body was in some form of ketosis :D It was pretty hysterical. Then we walked down to the village hoping to find a restaurant... Well no. Managed to find an Imbiss with microwave schnitzel and potato salad. It was ok though, since after the most demanding physical activities I'd had in ages I was ready to eat absolutely anything. The food made you so tired it was absolutely necessary to take a village train from Aha back to the camping place. It was an experience as well. Like a tiny funny bus but still a train. I had an experience like that in 2007 travelling to Bad Sulza. People taking those trains are definitely not used to foreigners, that's what I've noticed.

Pysähdys jossain kohtaa vaellusreittiä/Hiking moments

Tässä on foto aamiaiselta. Roudattiin kahvit ja murot leirintäalueen biitsille ja katseltiin aamuiselle järvelle. Onks sellasta sanaa ku aamuinen? / Breakfast on the beach

Vain hitusen verran juminen muija valmiina vallottamaan vuoria / A classy hobo female ready to conquer another mountain

Tämä paikka oli oikeastaan niin makea, että oltiin siellä yksi yö pidempään kuin oli alunperin tarkoitus. Toisena päivänä vaan käveltiin Schluchseen kylässä ja nukuttiin (luoja tätä univelan määrää tässä maassa...) ja kokattiin hyviä juttuja Edekasta retkikeittimellä.

Triberg
Tämä on muuten siitä legendaarinen mustan metsän paikka, että Tannenpils-olut tulee täältä. Etiketissä on isoja käpyjä ja kuusen oksia, ja niin on muuten tässä kaupungissa vähän kaikkialla muuallakin. Pikkukaupungin brändi nojaa sekä kuusimetsäimagoon, käkikelloihin ja vesiputousnähtävyyksiin. Putous on Schwarzwaldin selkeästi tunnetuin maamerkki ja tuona lauantaina paikalla oli "muutama" muukin. Autossa oli ollut todella kuuma, joten viileä veden kohina oli erittäin tervetullutta siinä vaiheessa. Laskeuduttiin Tribergin kylään ihmeteltyämme putouksia jonkin aikaa, ja heti ensimmäiseksi silmään osui käkikellokrääsä. Alueella on myös maailman suurin käkikello... Sain ehkä tarpeekseni käkikelloista ihan käkikellokaupassa, jossa se loputon kukkuu oli aika sielun läpäisevää.

This is an iconic place in the Black forest region as for example the Tannenpils beer comes from here. In the etiquette you can see pines and big cones and those you will also find in this city. It's surrounded by nature and is located at the bottom of the Triberg falls, a landmark in the Black forest. The waterfalls were amazing and the cool breeze around them much needed after a super warm drive. We went to see the town of Triberg after taking some good pics by the waterfalls and were faced with cuckoo-clock-everything. I mean really, the city is known for it's cuckoo clocks, but that stuff was absolutely everywhere. The houses were cute however and you could have taken a picture absolutely anywhere and it would have looked like a perfect post card (to send home maybe? sorry guys I havent sent anyting yet..).

Horb am Neckar...

Tänne saapuminen oli oikeastaan hieman läppä. Suunnitelmat muuttui, kun haluttiin olla ekassa paikassa pidempään, joten otettiin yksi paikka pois listalta ja pistettiin tilalle "joku kaupunki vaan joka ois matkan varrella ja suht lähellä Stuttgartia". Okei, täällä oli tosi siisti leirintäalue, joka sijaitsi kukkulan päällä. Pystyi esimerkiksi syömään iltapalaa linnan raunion juurella katsellen alas kaupunkiin. Mutta sitten kun lopulta haluttiin illalla mennä kaupunkiin ravintolaan _koska oli lauantai_, ei mikään ollut auki. Asiasta teki huvittavan myös se, että kaupunkiin ja sieltä takaisin ylös kukkulalle pääsee ainoastaan _todella_ jyrkkiä portaita pitkin. Ja nousu ei ole mikään lyhyt. Eli mentiin alas, ei löydetty mitään muuta kuin jostain pubista kylmää wurstsalatia, ja kiivettiin takaisin ylös. Tietenkin oli yö ja kaikkea. Kaupunki on tunnettu keskiaikafestivaaleista, mutta muuten se ei kovin keskiaikainen ole - lähinnä tuli Lappeenranta mieleen. Tämä osa reissua oli aika klassinen loppukevennys. Mitä hemmettiä -kokemukset tuli nyt siis myös kerättyä plakkariin. Ai niin, leirintäalueella oli uima-allas. Sain siis vihdoin talviturkin heitettyä ja voin sanoa uineeni ainakin kerran tänä kesänä.

Well ending up here was a bit weird in the first place. We were supposed to go somewhere else, but because Schluchssee was so amazing and we wanted to stay there longer and just chill one day without doing anything, we decided to change our original route plan a bit. This place got chosen because it's relatively close to Stuttgart and on the way back from Triberg. And okay, this city had a really cool camping place on a steep hill. You could for example just chill by this old ruin/tower thing and look at the city skyline in the night. So that was nice yes, but when we decided to walk the killer steep stairs down to the city to go to a restaurant (after all, it was saturday...) the only thing we found was wurstsalad and a kebab place. Everything was closed. Even the bars. So then after this succesfull experiment of soutern german restaurant culture we of course had to climb back up. Of course it was pitch black by then. So this part of the trip was definitely the comical relief. Oh, and there was a pool. So yes mom and dad, I managed to swim at least once this summer.

Töissä lauantaina

Työnkuva täällä laajenee kuin pullataikina, mutta mitäpä siitä, kun itse saa kuitenkin valita istuuko toimistolla töllöttämässä toimiiko järjestelmät vai lähteekö 50 kielikurssilaisen kanssa päiväretkelle ryhmänjohtajan roolissa. Monihan meiltä ei jostain systä tykkää ottaa noita päiväretkiä ohjattavakseen plussatunneista ja tuplapalkasta huolimata (lähinnä koska ne on lauantaina ja ihmiset on perheellisiä) joten tällanen Stuttgartin-erakko/reppureissaajasielu soveltuu näihin nakkeihin erinomaisesti.
Eilen siis minä ja it-osaston ekspertti vietiin 50 kielikurssilaista Hohenzollernin linnalle ja sitten Tübingeniin. Eli täysin sama eksku kuin 2v sitten, nyt vaan ohjaajan rolissa. Tajusin raflassa vielä tilanneeni täysin saman annoksen kuin 2v sitten. Linnassa taas narikassa odotti samat hölmöt viitat, jotka puettiin Clairen kanssa linnakierrokselle kylmänä maaliskuisena aamuna 2013. Tää oli eka selkeä kokemus siitä, että koen näitä juttuja uudestaan. Muutenhan täällä on kaikki Vaihingen-elämän ansiosta tällä kertaa täysin erilaista. Eksku oli kokonaisuudessaan tosi onnistunut.
Seuraavan viikonlopun vietän todennäköisesti Reinin laaksossa telttaillen, katsotaan vaan miten sääennuste kehittyy. Toisaalta, väliäkö tuolla kun varusteet on hyvät. Kunhan ei routaa ala puskea!

A day trip tour guide... Never imagined myself as one but it is actually pretty refreshing after just sitting in the office doing nothing but answering e-mails and watching over the student database. And it is not like I have some responsibilities on saturdays here, so it's ok for me to go. Yesterday me and Maciek took 50 summer language course students to see the Hohenzollern castle and then to Tübingen for late lunch. The trip was exactly the same we made two years ago with Claire and others... As students. I even spotted the same childrens' cloaks we wore two years ago to our castle tour and got looked at. Funny memories. And in the restaurant I realised I had ordered the same dish as two years ago. The day was really nice, nothing went wrong, the students were punctual and beer tasty.
Next up is a trip to Rhein Valley... We'll have to check the weather forecasts for the weekend and hope it's warm enough for camping. But then again what do I care, as long as there's no ice on the ground x)

Etelä-Saksan reissuja

Nyt onkin sitten aivan läjäpäin kerrottavaa, kun edellisestä päivityskerrasta on pari viikkoa. Päivät täällä on vain yksinkertaisesti todella intensiivisiä ja täynnä kaikkea mahdollista. Kun menee töihin noin aamukahdeksaksi, menee sieltä yleensä suoraan jonkun kanssa kotitalojen lähelle nurtsille makoilemaan, siirtyy sieltä kauppaan tai keskustaan yleensä ostamaan jotakin elintarvikkeita illan juttuja varten ja lopulta tapaa loput porukasta jossain (koska aina on jotakin...), päätyy väkisinkin kotiin niin myöhään, että ainut vaihtoehto on mennä melko suoraan nukkumaan. Koskaan en ole dataillut niin vähän kun täällä. Ja se on todellakin hyvä. Olen kokenut niin paljon tänä kesänä, että en voi kuin olla onnellinen.

So now I have a lot to tell since the last update was two weeks ago. Days here are simply really intense. You go to work around 8-9 in the morning, meet people in front of someone's house right after, then usually go shopping and then meet people again (cooking or something else) and end up home so late there is no time for sitting in front of computer. And this is actually good. I've experienced so much that I can't but be extremely happy.

kotikulmat

Füssen

Viime viikonloppuna matkustettiin Itävallan ja Saksan rajalle alppimaisemiin. Työkaverillani on täällä auto, joten pakattiin se vain täyteen telttailukamaa, lopetettiin hommat perjantaina (miinustuntienkin uhalla) aikaisemmin ja lähdettiin ajamaan. Jo matkalla suu loksahti toistuvasti auki näistä käsittämättömistä maisemista... Eihän Suomessa kukkuloita, vuoria ja jylhiä rinteitä yksinkertaisesti ole sillä tavalla kuin täällä. Ja rinteissä on usein vielä kyliä, joissa ihmiset oikeasti asuu. Aivan upeita paikkoja. Kun lähestyttiin määränpäätä eli Füssenin pikkukaupunkia ja Alpit tuli kunnolla näkyviin, olin ihan tyylipuhdas urpo autossa iiiiiik-älämolöineni. Onneksi oon aika häpeämätön ihminen. Füssen on aika tyypillinen saksalainen pienehkö kaupunki. Mukulakivikatua, ristikkotaloa, kivijalkaliikkeitä, kahviloita ja ravintoloita ... Mutta tässä tapauksessa suurin syy vierailla kyseisessä kaupungissa on legendaarinen "Disney-linna" eli Neuschwansteinin linna. Tätä linnaa on käytetty mallina muun muassa Prinsessa Ruususen (ja Olipa Kerran -sarjan!) linnan hahmotteluvaiheessa.
Kun saavuttiin perille, ajettiin heti keskustan läpi ja todettiin saman tien, että illalla mennään katsomaan satamaa uudestaan. Täällä päin ei tosiaan mitään järviä juuri ole, ja juuri siksi saksalaiset yleensä Suomea rakastaakin... Järvet on jotakin ihmeellistä. Tässä paikassa niitä kuitenkin poikkeuksellisesti oli. Kaupunki on Hopfenseen rannalla, ja illalla istuttiin totaalisen hiljaisuuden vallitessa tyynen järven rannalla katselemassa pimenevän kaupungin ja sataman laivojen valoja. Upeita hetkiä täällä.


Last weekend we went to see the Alps. We were lucky enough to have a car for the weekend so what we did was pack it full of Camping stuff and hit the road. The destination was the German-Austrian border town Füssen. While driving I couldn't but be amazed by the amazing hilly landscapes, the green countryside and cute little villages where people actually live. So my eek-eeking was inevitable. Once there, you actually realised how magnificent the Alps are, towering everything in Füssen and its close villages. Füssen itself is a pretty average (or so I heard) German middle-sized town with its old town, fachwerk-houses as well as nice little restaurants and cafés. But what makes this very town special is the iconic Disney Castle, the Neuschwanstein Castle.
Once we got there in the evening, after multiple attemps at finding a camping place and finnally succeeding, we decided to go to see the Harbor. Usually there really aren't too many lakes here (and actually for that reason many Germans love "Finland, the land of thousand lakes"...) but here there actually were. So we chilled by the Hopfensee in the evening and at least i was in awe of the silent painting-like scenery.

 Aamulla tajuttiin, mihin oltiin teltta oikein hämärässä paukattu. Eli mitä näin heti herättyäni oli 1.alpit 2.pelto, jossa on lehmiä 3. linna. Eli siistiä. Aamiainen näissä maisemissa oli jotakin aivan parasta, vaikka se koostuikin pikakahvista, kananmunista ja sellaisinaan syötävistä sämpylöistä. Näiden voimin jaksoi kuitenkin hyvin kavuta melkoisen nousun linnalle. Turisteja oli aivan hemmetisti, ympäri maailmaa... Sää oli hiostavasta helteisyydestä huolimatta vähän pilvinen, joten kuvat jäivät vähän harmaiksi. Kokemus oli kuitenkin aivan huippu, ja suosittelen kaikille ketkä tuonne reissaa, että menee kävellen sen nousun. Bussilla tai hevoskärrylläkin olisi päässyt, mutta haluttiin ottaa "maisemareitti" linnalle. Olihan se tosi makea, ja kavuttiin vielä sen pihalta (?) vähän ylemmäs sillalle, josta linna näkyi vielä paremmin.

The next morning we realised where we had actually pitched the tent. The first things I saw after waking up were 1. The Alps 2. A field with cows 3. The castle. So basically cool. Breakfast surrounded by this was also absolutely great even if it consisted of instant coffee, eggs and plain bread rolls.  The best breakfast in ages. And it was enough to get me up the steep hill to the castle. It was amazingly touristy, people from all over the world. Despite the humidity the weather was cloudy enough for the pics to be somewhat greyish. The experience however was unique and I do recommend everyone to walk up the hill instead of taking a horse carriage (ok that is unique as well though)or bus. The castle itself was cool as. We even hiked a bit higher to a bridge (once again touristy as heck) where you could actually see it very well. Like a post card view.  









Seuraavaksi piti siirtyä keskustaan muun muassa perinteisten lumipallojen metsästykseen. Lumipallot näyttivät täydellisen pyöreiltä pallodonitseilta, mutta itse asiassa maku oli aika olematon... Ne maistuvat siltä, millä ikinä ne onkaan kuorutettu, eli tässä tapauksessa kanelilta ja kinuskilta. Itse massa on itse asiassa lähes sama kuin tippaleivissä. Loppupäivä kului itse kaupungin keskustaan ja sen ravitsemusliikkeisiin tutustuessa... Illaksi ostettiin kahden litran viinipullo ja mentiin leirintäalueen vieressä olevalle pikkujärvelle polskuttelemaan vettä ja makoilemaan hiekalle. Siellähän se aika sitten vierähtikin.

Next up was driving to the centre of the city to test ride the traditional Bavarian "snowballs" (see pic below). The initial thought: omg a soft greasy sugary ball. They looked like these perfect ball donuts but actually the taste was pretty blunt and the texture crispy. They tasted whatever they were covered with, so in this case cinnamon and caramel. The ret of the day we spent in the centre of the city. For the evening there was a 2 litre bottle of wine.... And a lake.... And a nice quiet evening. So the time went by nicely.

Lindau

Matka Lindauhun alkoi aamulla. Maisemat sinne olivat vielä mielettömämmät kuin maisemat Stuttgartista Füsseniin. Auto kiemurteli mutkikkailla vuoristoteillä, ja kun pysähdyttiin maisemapaikalle, leuka loksahti ehkä sadannen kerran koko reissun aikana. Silmien edessä oli vuoria ja lisää vuoria.. Ja pieni kylä. Sitä juuri en tajua, että jotkut ihmiset oikeasti asuu tuollaisessa paikassa. Kaipa he sitten loksauttelevat leukojaan aivan erilaisten juttujen äärellä. 

The trip to Lindau started in the morning. The scenery route there was even more amazing than driving from Stuttgart to Füssen. The serpentine road through the mountains was narrow and so cool... And we even made a short stop at this amazing lay-by where you had the most amazing view... The misty mountains, villages and the deep forest. I have never seen anything like that before and probably never will. And some people actually live in those villages. Imagine that. I suppose it is something completely different then that manages to amaze them.

Perillä Lindaussa totesin, että Saksa voi toisinaan olla todella välimerellinen paikka. Bodenjärvi oli vaaleansininen, sen rannalla oli palmuja, ihmiset istuivat terasseilla, zeppelin-ilmalaiva liiteli yläpuolella ja satama oli täynnä erilaisia jahteja. Vastarannalla oli Itävalta. Itse kaupunki oli myös todella kaunis, ja koinpa sitten sellaisenkin hienouden, että tarjoilija oikeasti luuli minun olevan todella nuori, siis varmaan 13 tai jotakin. Istuin ravintolassa siis kolmen puolalaisen kanssa, enkä todellakaan ollut nuorin, ja tarjoilija päätti sitten lätkäistä tikkarin minulle saatesanoin "teidän perheen pikkuselle." Terve.
When we made it to the Lindau I noticed that Germany can indeed look really mediterranean as well. Lake Constanz was deep blue, there were palm trees in the Harbor, people were sitting on terraces, a Zeppelin airship was floating above us... And on the opposite shore you could see Austria. Lindau joined the group of beautiful German cities, and I even had the weirdest experience there. A random waiter in a restaurant thought I was a child. I wasn't even the youngest, but for some reason he thought it was a witty move to hand me a lollipop and say "for the little one (of your family)." Just hello.




 
 
 

Meersburg

Viinikaupungit on aina olleet lähellä sydäntäni, ja tämä oli juuri sellainen. Rakennukset ja vanha kaupunki oli taas kerran äärimmäisen ihania, ja eritoten mieleen jäi se fiilis, joka täällä vallitsi. Oltiin paikalla aika myöhään, kahdeksan maissa illalla, ja viivyttiin muutama tunti. Kadut, terassit ja ravintolat oli täynnä ihmisiä, kesäilta oli auringonlaskun aikaan aivan upean värinen, ja kaikki katukuvassa näytti seesteiseltä ja tunnelmalliselta. Meersburg on saman järven rannalla kuin Lindau, joten satamakuva oli hyvin samanlainen kuin siellä. Ajettiin takaisin Stuttgartiin yön selkää vasten ja perille päästiin vähän ennen puolta yötä (muistaakseni). Vähän mälsää herätä saman tien töihin seuraavana aamuna, mutta tällä tavalla nää reissut on täällä tehtävä. Oli aivan upea viikonloppu.


Wine towns have always had a special place in my heart, and this was one of those. The buildings and the old town were once again beautiful as ever, but especially the laid back feeling was remarkable - we arrived there in the evening, the sun was just about to set, people were eating outside and just walking and sensing the summer air. The sunset coloured the streets and buildings, and everything looked ambient and serene. We drove back to Stuttgart into the night and were there around midnight. A bit boring to wake up for work right after something like this but that's the only way to travel here. The whole Wwekend was absolutely lovely.



Schwarzwald, Mummelsee
Työmatka, uskokaa tai älkää. Bussilastillinen kielikurssilaisia ja matkanjohtajat (myös minä) lastautuivat bussiin lauantaina klo 8 Stuttgartin keskustassa. Käytiin Seurasaaren kaltaisessa ulkoilmamuseossa, jossa kuultiin mahtavalta (ja upean selkeetä saksaa puhuvalta) oppaalta kaikkea mahdollista Schwarzwaldin alueelle tyypillisistä 1600-luvulta lähtöisin olevista taloista ja myllyistä. Jäätävänä knoppitietona sanottakoon, että tuohon aikaan eteläsaksalaiset naiset kuolivat suht nuorina siksi että keittiöt olivat savupiippujen puutteen takia täynnä savua, ja hengitystiesairauksiin ei muutakaan ratkaisua keksitty kuin erilaisia yrttejä. Savupiippua ei haluttu rakentaa, koska savu oli tärkeää savukinkkujen sun muiden syötävien valmistamisessa. Museossa oli kaikkea mahdollista Schwarzwaldiin liittyvää. Käytiin myös opiskelijoiden kanssa museon ravintolassa syömässä. Sistustus oli jälleen Schwarzwaldille uskollinen. Tältä alueelta ovat lähtöisin muun muassa tyypilliset käkikellot.

This trip was work-related. We had about 40 summer language course students, and we took them out for an excursion. And we were the group leaders (me and two collagues of mine).The destination was Schwarzwald, Mummelsee, where we first went to an open-air museum a bit like Finnish Seurasaari. The guide was great and she gave us a thorough, clearly articulated introduction on the traditional Black forest houses and mills from the 17th century. And a wtf anecdote I picked: women back then died extremely young because the kitchens were full of smoke because there were no chimneys. Men were aware that you could actually build a chimney as well but they chose not to as the smoke was necessary for the preparation of smoked ham in the ceiling boundary. And whenever someone suffered from a respiratory illness the only answer was herbs. So no-go.
The museum was really nice and packed with everything Black forest related. There was also a museum restaurant where we had lunch with the students. The decoration was spot-on.

Omat kuvat on puhelimessa, mutta täällä siis oltiin ja tämä kuva oli esitteemme kannessa. Kansallispuvut oli varsin vinkeitä.

Ruuan jälkeen bussi vei ryhmämme katsomaan perinteisen Schwarzwaldin kakun valmistusta. Kyseessä oli siis oikeasti kunnon presentaatio. Kokki voisi toki tehdä samaa ihan stand up -keikan merkeissä... "Ensin siis laitetaan kakkupohjat, sitten kirsikoita vuokaan, sitten viinaa, sitten kermaa, sitten toinen pohja ja sitten viinaa, ja tehän näytättekin siltä että tarvitte vähän enemmän, joten pistetään vähän lisää viinaa." Yhdessä palassa oli kuulema vaatimattomat tuhat kilokaloria. Olihan se kyllä aika valtava. Ja viinaisa. Kahvila oli pikkuisen Mummelseen rannalla, joten kahvittelun jälkeen käveltiin kyseinen lammikko ympäri. Tämäkin reissu oli sellainen, että en varmana olisi ilman duunijuttuja ikinä saanut aikaiseksi.

Töissä kaikki on sujunut riittävän kivasti, mitä nyt joku totesi, että tällaiset mamut vähän risoo... On kuitenkin mukavaa tehdä näitä hommia, ja lähimmät kollegat on mahtavia. Elämä täällä siis hymyilee edelleen. Viime viikonloppuna talojemme lähellä oli ulkoilmafestivaali, todella vasemmistolainen sellainen, marssipuheineen päivineen. Käytiin siis kuuntelemassa punkkia, ihan vain koska festivaalitunnelma on aina kiva juttu. Kun kiivettiin mäkeä takaisin kämpille, alkoi elämäni ehkä rajuin ukonilma. Päästiin juuri sisälle ennen kuin alkoi sataa, mutta jytke oli eeppinen, ja voin kertoa että resonoi ihan kivasti, kun salamat iskee peltoon tarpeeksi lähellä. Ja hiekat pöllyää. Sadetta täällä tosiaan tarvittiin näiden jatkuvien +30 kelien jälkeen. Nurmi ja maahan pudonneet lehdet olivat jo aivan rutikuivassa kunnossa, ja nyt luonto näyttää taas vähän enemmän planeetta Maalta.

Ja Maciekin mukaan näytti siltä ettei suomalainen emäntä oo koskaan sadetta nähnykään