 |
| (Kuvassa suuren urheilusuorituksen jälkeen possunpunainen) minä vs. yliopistobyrokratia, 1-0 ! |
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Olotilani, kun sain onnistuneen yliopistoon kirjautumisen jälkeen saksalaisen opiskelijakortin postilaatikkooni
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Hohenzollernien linna
Harmi, että juuri eilisen ekskun aikana täällä oli varmaan ensimmäistä kertaa kylmän tuntuinen keli. Mittari saattoi olla jossain nollan tienoilla... Mutta kyllä se vaan täällä tuntuu, kun on tottunut kevätilmaan.
Kun kiivettiin tiukkaa nousua kukkulalle linnaa katsomaan, hengitys lähestulkoon höyrysi aamu-usvaa vasten.
Itse linna oli todella siisti, mitä nyt vaan ihan saagutan kylmä sekin :D
Oltiin myös todella urheita pikkuprinsessoja ja -prinssejä ja pukeuduttiin (lapsille tarkoitettuihin) viittoihin esittelykierroksen ajaksi.
Linnan jälkeen mentiin Tübingenin kaupunkiin syömään. Koko excu maksoi 15 euroa, ja siihen sisältyi kyllä todella paljon. Kaksi opastettua kierrosta, bussimatkat ja lounas (valtava ja huippuhyvä annos + olut). Lounaan jälkeen ei sitten sen kummempaa ollut kuin kaupungin katselua, tosin sekin meni meidän osaltamme lähinnä ravitsemusliikkeessä istumiseksi, koska kosteaksi muuttunut sää ei varsinaisesti houkutellut kiertelemään kaupungilla. Kaikki olivatkin lähinnä sitä mieltä, että pitää tulla kesällä uudestaan.
Kun kiivettiin tiukkaa nousua kukkulalle linnaa katsomaan, hengitys lähestulkoon höyrysi aamu-usvaa vasten.
 |
| Luonnon oma kuntotesti |
 |
| Parvekkeella on ehkä joskus ollut prinsessa vilkuttamassa |
 |
| Ei ole helppo kiivetä yli |
Oltiin myös todella urheita pikkuprinsessoja ja -prinssejä ja pukeuduttiin (lapsille tarkoitettuihin) viittoihin esittelykierroksen ajaksi.
Linnan jälkeen mentiin Tübingenin kaupunkiin syömään. Koko excu maksoi 15 euroa, ja siihen sisältyi kyllä todella paljon. Kaksi opastettua kierrosta, bussimatkat ja lounas (valtava ja huippuhyvä annos + olut). Lounaan jälkeen ei sitten sen kummempaa ollut kuin kaupungin katselua, tosin sekin meni meidän osaltamme lähinnä ravitsemusliikkeessä istumiseksi, koska kosteaksi muuttunut sää ei varsinaisesti houkutellut kiertelemään kaupungilla. Kaikki olivatkin lähinnä sitä mieltä, että pitää tulla kesällä uudestaan.
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Arkipäivän kulku
Kun heräilen lämpöisestä huoneestani kymmenen aikaan, keittelen ensin veden valmistaakseni itselleni pikakahvin. Kahvinkeittimiä täällä ei suomiversioisina ole oikein missään, joten tämä oli helpoin ratkaisu. Olen itse asiassa jo niin tottunut pikakahvin hieman tylsään makuun, että koen varmaan eleleväni herroiksi, kun seuraavan kerran pääsen maistamaan perus Pauligeja. Usein nappaan lisäksi mysliä ja jonkin todella mahtavan tuorehedelmäsalaatin, jonka olen edellisenä iltana ostanut kotimatkalla. Täällä on asemalla pikkukauppoja, joista saa ostettua kaikkea houkuttelevaa tuoretiskiltä aivan pilkkahintaan. Hedelmäsalaatti, josta jossain s-marketissa tai Stokkan herkussa saisi maksaa 3-4 euroa, maksaa täällä euron (Iltaruuaksi otan yleensä samanhenkisestä puljusta valmissalaatin fetalla tai kinkulla, joka sekin maksaa 2,20 ja on takuuvarmasti tehty aiemmin samana päivänä).
Kielikurssini alkaa vasta klo 13:30 joten sitä ennen ehtii käväisemään keskustassa tai vain oleilemaan tietokoneella kotosalla. Yleensä otan lounaan mukaan kurssille ja syön vasta ekan tauon aikana, mutta myös ennen sorvin äärelle siirtymistä voi nauttia esim. ...
saanko esitellä...
Saksalaisen thaikuution ! Hinta: 3,90 €. Saatavilla pikaruokakojulta keskustasta. Pakastealtaista ei täältä näitä arjen pieniä ihmeitä löydy.
Kurssipaikka on Böblingerstrassella. U-bahnilla sinne kestää omalta pysäkiltäni Neckartorilta 8 minuuttia. Kokonaismatka on kyllä yleensä pidempi, koska täällä bahnia pääsee yleensä odottelemaan noin 5-10 minuuttia. Tuntuu nyt typerältä, että Helsingin metrossa turhautuu, kun tauluun lävähtää se nelonen.
Kurssilla aika kuluu vaihtelevasti. En ole aikoihin ollut kontaktiopetuksessa, joten koen tämän myös aika jännänä vaihteluna. Ryhmämme ja taukoporukkamme on kyllä todella hauska, joten ikävää tuolla ei kyllä missään vaiheessa voisikaan olla. Toisinaan on tiukkoja kielioppisaarnauspäiviä, toisinaan taas todella vapaamuotoista keskustelua valituista teemoista. Molemmat ovat oikeastaan ihan mieluisia, mutta aina siinä itse hetkessä tuntuu, että pelkät kielioppikerrat on vain niiiin turhauttavan pitkästyttäviä. Taukoja on kaksi, eka kestää puoli tuntia ja toinen vartin. Ekan tauon aikana koko lössi suuntaa yleensä lähileipomoon kahvin hakuun. Kurssi loppuu varttia vaille seitsemältä illalla.
Päivän päätteeksi voi käydä vaikka näin:
Kunhan ei vain ihan joka ilta ;)
Kielikurssini alkaa vasta klo 13:30 joten sitä ennen ehtii käväisemään keskustassa tai vain oleilemaan tietokoneella kotosalla. Yleensä otan lounaan mukaan kurssille ja syön vasta ekan tauon aikana, mutta myös ennen sorvin äärelle siirtymistä voi nauttia esim. ...
saanko esitellä...
 |
| Wiolaiset ymmärtänevät tämän merkityksen minulle |
Saksalaisen thaikuution ! Hinta: 3,90 €. Saatavilla pikaruokakojulta keskustasta. Pakastealtaista ei täältä näitä arjen pieniä ihmeitä löydy.
Kurssipaikka on Böblingerstrassella. U-bahnilla sinne kestää omalta pysäkiltäni Neckartorilta 8 minuuttia. Kokonaismatka on kyllä yleensä pidempi, koska täällä bahnia pääsee yleensä odottelemaan noin 5-10 minuuttia. Tuntuu nyt typerältä, että Helsingin metrossa turhautuu, kun tauluun lävähtää se nelonen.
Kurssilla aika kuluu vaihtelevasti. En ole aikoihin ollut kontaktiopetuksessa, joten koen tämän myös aika jännänä vaihteluna. Ryhmämme ja taukoporukkamme on kyllä todella hauska, joten ikävää tuolla ei kyllä missään vaiheessa voisikaan olla. Toisinaan on tiukkoja kielioppisaarnauspäiviä, toisinaan taas todella vapaamuotoista keskustelua valituista teemoista. Molemmat ovat oikeastaan ihan mieluisia, mutta aina siinä itse hetkessä tuntuu, että pelkät kielioppikerrat on vain niiiin turhauttavan pitkästyttäviä. Taukoja on kaksi, eka kestää puoli tuntia ja toinen vartin. Ekan tauon aikana koko lössi suuntaa yleensä lähileipomoon kahvin hakuun. Kurssi loppuu varttia vaille seitsemältä illalla.
Päivän päätteeksi voi käydä vaikka näin:
Kunhan ei vain ihan joka ilta ;)
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Mühlhausenin pyöräbasaari
Moi!
Olen tässä jo noin tiistaista asti ollut vähän kipeänä ja missanut sen vuoksi jotakin iltaohjelmaa. Tämän seurauksena jaksoin hilata itseni tänään aamulla noin klo 10.30 20 minuutin u-bahnmatkan päähän Mühlhauseniin polkupyöräkirpputorille. Oli todella kaunis ja aurinkoinen aamu, ja reitti kulki valtavien viiniviljelmien ja pikkuisten asuinalueiden poikki Neckar-joen vartta. Kaiken tämän hyvän lisäksi löysin vielä oikein kivan pyörän vain 30 eurolla! Malli on nostalginen 3-vaihteinen mummopyörä. Itse tori oli juuri sellainen mitä polkupyöräkirpputorilta voi odottaakin - aukea täynnä pyöriä, niiden myyjiä ja ihmisiä testailemassa erilaisia fillareita. Maksamisen yhteydessä saatiin virallinen kuitti ostosta, pyörän sarjanumero yms...
70-100 eurolla olisi saanut jo todella hienoja monivaihteisia pyöriä, mutta koska kuitenkin käytän munamankelia yhteensä vain nelisen kuukautta, enkä missään muussa kuin kaupunki/asfalttiajossa, ajattelin ettei kannata ihan liikaa sijoittaa. Tarkoitus on vain vältellä 184 euroa maksavaa semester-matkakorttia (käyttäisin huhtikuusta elokuuhun). Iltaisin kuuden jälkeen ja viikonloppuisin opiskelijakortilla saa matkustaa ilmaiseksi julkisissa, joten pelkkiä päiviä varten en kyllä tarvitse noin huikein ottein hinnoiteltua matkakorttia, kun kuitenkin asun noin kahden kilometrin päässä kampuksesta, jolle päivisin on asiaa.
Olen tässä jo noin tiistaista asti ollut vähän kipeänä ja missanut sen vuoksi jotakin iltaohjelmaa. Tämän seurauksena jaksoin hilata itseni tänään aamulla noin klo 10.30 20 minuutin u-bahnmatkan päähän Mühlhauseniin polkupyöräkirpputorille. Oli todella kaunis ja aurinkoinen aamu, ja reitti kulki valtavien viiniviljelmien ja pikkuisten asuinalueiden poikki Neckar-joen vartta. Kaiken tämän hyvän lisäksi löysin vielä oikein kivan pyörän vain 30 eurolla! Malli on nostalginen 3-vaihteinen mummopyörä. Itse tori oli juuri sellainen mitä polkupyöräkirpputorilta voi odottaakin - aukea täynnä pyöriä, niiden myyjiä ja ihmisiä testailemassa erilaisia fillareita. Maksamisen yhteydessä saatiin virallinen kuitti ostosta, pyörän sarjanumero yms...
 |
| Dinggg.. Millon mennään ajelulle... |
70-100 eurolla olisi saanut jo todella hienoja monivaihteisia pyöriä, mutta koska kuitenkin käytän munamankelia yhteensä vain nelisen kuukautta, enkä missään muussa kuin kaupunki/asfalttiajossa, ajattelin ettei kannata ihan liikaa sijoittaa. Tarkoitus on vain vältellä 184 euroa maksavaa semester-matkakorttia (käyttäisin huhtikuusta elokuuhun). Iltaisin kuuden jälkeen ja viikonloppuisin opiskelijakortilla saa matkustaa ilmaiseksi julkisissa, joten pelkkiä päiviä varten en kyllä tarvitse noin huikein ottein hinnoiteltua matkakorttia, kun kuitenkin asun noin kahden kilometrin päässä kampuksesta, jolle päivisin on asiaa.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Kyläilijöitä Neckartorilla!
Asun kaksi pysäkkiä (u-bahn) Stuttgartin päärautatieasemalta pois päin,
eli lähellä keskustaa. Tuntuu kuitenkin, että Vaihingenin
kaltaista yhteisöä meillä keskustakampuslaisilla ei täällä ole. En tiedä
ketään kielikurssilaisia, jotka asuisivat tässä talossa tai edes
lähellä. Tämän vuoksi olikin mielettömän mukavaa, kun sain
ensimmäiset vieraat kylään.
Ja palkintohan oli peräisin edellisen päivän menestyksekkäästä kaupunkisuunnistuksesta. Tiimimme otti sopivan rennosti, nautti olostaan ja käytti sopivasti maalaisjärkeä ;) (lue: googlea).
Ensimmäisenä etappinamme suunnistuksessa oli päärautatieaseman torni. En saanut auringon porotuksessa oikein selvää, millaisia kuvia kännykälläni räpsin, ja eihän niistä kovin ihmeellisiä maisemafotoja tullut :D Mutta jonkinlainen muisto nyt sentään kuitenkin jäi tuostakin paikasta.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Intensiivikurssi
Hallo, Leute!
Lähtötasotestin perusteella puljahdin saksan ryhmään, jonka taso on B1 tai B1+ eli ollaan kai olevinamme toisiksi korkeimmalla tasolla opetusryhmistä. B2-tyypit osaa jo todella hyvin saksaa ja C1 on raja, jonka jälkeen kurssia ei enää tarvitse ottaa jos ei halua. Ajatuksena on saattaa meidät edes jotenkin kykeneviksi kommunikoimaan ja tajuamaan asioita saksaksi tässä suurkaupungin vilinässä. Lisäksi monet opiskelee saksaksi lukukauden alettua.
Ensimmäisellä luennolla käveltiin melkonen rundi kaupungilla. Opettaja piti meille oikein hyvän ja selkeästi artikuloidun esittelykierroksen Stuttgartin nähtävyyksistä, joihin tuolla kierroksella kuului erityisen paljon musiikkiaiheisia paikkoja aina oopperasta konserttitaloon. Olin laittanut jalkaani uudet Deichmannilta shoppaamani korkonilkkurit, jotka tulivat nyt sitten harvinaisen huolellisesti sisäänajetuiksi. Olisin kyllä ehkä kuitenkin valinnut tasapohjaiset kengät, jos olisin tiennyt noin pitkästä kävelyreissusta.
Seuraavana päivänä eli eilen oli vuorossa haastattelu saksaksi, jonka tarkoitus oli vielä tarkentaa opettajan käsitystä tasostamme. Olin suomalaisen parina, joten pystyttiin onneksi käymään etukäteen luettava teksti rauhassa läpi suomeksi :D Itse müntliche prüfung oli aika tiukkaa tykitystä, ja keskittyminen herpaantuikin suurin piirtein heti ja tuli tehtyä aivan käsittämättömiä virheitä. Lopullinen tuomio oli se, että olen juuri ja juuri ansainnut paikkani tuon tason ryhmässä :D Aika rankkaa, olin kuitenkin joskus todella hyvä saksassa, enkä tehnyt juurikaan virheitä sitä käyttäessäni... Silloin kun uskalsin käyttää.
Haastattelun jälkeen olikin jo pian ilta, ja keräännyimme taas linnanaukiolle "pikniktunnelmaisille" illan tervetuliaisjuhlien etkoille. Oli jälleen todella mukavaa istuskella ja oppia eri tyyppien kotimaiden kulttuureista jotakin. Mutta voin kertoa... Jos yrittää palauttaa saksaa mieleensä ympäristössä, jossa kuulee koko ajan saksaa ja puhuu kuitenkin eniten englantia, ei ole missään nimessä hyvä idea alkaa yrittää lisätä _ruotsia_ kyseiseen soppaan :D Juhlat olivat ihan ok, Paris-klubilla, vaikkakin vähän liian pieni mesta oli valittu sellaiselle ihmisryysikselle.
Ja sitten vielä... Isälläni oli eilen synttärit! Eli onnea isä!!
Lähtötasotestin perusteella puljahdin saksan ryhmään, jonka taso on B1 tai B1+ eli ollaan kai olevinamme toisiksi korkeimmalla tasolla opetusryhmistä. B2-tyypit osaa jo todella hyvin saksaa ja C1 on raja, jonka jälkeen kurssia ei enää tarvitse ottaa jos ei halua. Ajatuksena on saattaa meidät edes jotenkin kykeneviksi kommunikoimaan ja tajuamaan asioita saksaksi tässä suurkaupungin vilinässä. Lisäksi monet opiskelee saksaksi lukukauden alettua.
Ensimmäisellä luennolla käveltiin melkonen rundi kaupungilla. Opettaja piti meille oikein hyvän ja selkeästi artikuloidun esittelykierroksen Stuttgartin nähtävyyksistä, joihin tuolla kierroksella kuului erityisen paljon musiikkiaiheisia paikkoja aina oopperasta konserttitaloon. Olin laittanut jalkaani uudet Deichmannilta shoppaamani korkonilkkurit, jotka tulivat nyt sitten harvinaisen huolellisesti sisäänajetuiksi. Olisin kyllä ehkä kuitenkin valinnut tasapohjaiset kengät, jos olisin tiennyt noin pitkästä kävelyreissusta.
Seuraavana päivänä eli eilen oli vuorossa haastattelu saksaksi, jonka tarkoitus oli vielä tarkentaa opettajan käsitystä tasostamme. Olin suomalaisen parina, joten pystyttiin onneksi käymään etukäteen luettava teksti rauhassa läpi suomeksi :D Itse müntliche prüfung oli aika tiukkaa tykitystä, ja keskittyminen herpaantuikin suurin piirtein heti ja tuli tehtyä aivan käsittämättömiä virheitä. Lopullinen tuomio oli se, että olen juuri ja juuri ansainnut paikkani tuon tason ryhmässä :D Aika rankkaa, olin kuitenkin joskus todella hyvä saksassa, enkä tehnyt juurikaan virheitä sitä käyttäessäni... Silloin kun uskalsin käyttää.
Haastattelun jälkeen olikin jo pian ilta, ja keräännyimme taas linnanaukiolle "pikniktunnelmaisille" illan tervetuliaisjuhlien etkoille. Oli jälleen todella mukavaa istuskella ja oppia eri tyyppien kotimaiden kulttuureista jotakin. Mutta voin kertoa... Jos yrittää palauttaa saksaa mieleensä ympäristössä, jossa kuulee koko ajan saksaa ja puhuu kuitenkin eniten englantia, ei ole missään nimessä hyvä idea alkaa yrittää lisätä _ruotsia_ kyseiseen soppaan :D Juhlat olivat ihan ok, Paris-klubilla, vaikkakin vähän liian pieni mesta oli valittu sellaiselle ihmisryysikselle.
Ja sitten vielä... Isälläni oli eilen synttärit! Eli onnea isä!!
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Aurinkoa ja paperibyrokratiaa
Hiiohoi,
eilen tiistaina reissasin heti aamusta Vaihingenin kampukselle tekemään saksan kielen tasokokeen. Olin odottanut jotakin todella moniosaista ja vaativaa, ja olin aivan varma, että joudun sinne jotakin noloa ja kieliopillisesti mahdollisimman väärää tekstiä tuottamaan. Näin ei onneksi ollut, vaan koe koostui kokonaan lauseentäydennysmonivalinnoista. En siis munannut itseäni. Hyvä alku päivälle.
Vaihingenin kampuksella sijaitsee myös vaihdon palveluiden keskus IZ, joten kävin siellä saman tien hakemassa kasan papereita, joita en yllätys yllätys ollut saanut. Ilmeisesti oli huonoa tuuria, etten saanut juuri mitään postissa mitä piti :D Byrokratiaohjelmaksi osoittautui:
1. Saksalaisen pankkitilin tekeminen [x]
2. Stuttgartin kuntaan virallisesti kirjautuminen [ ]
3. Vakuutustositteen noutaminen EU-sairausvakuutuskorttia vastaan [x]
4. Väliaikaisen opiskelukortin/läystäkkeen noutaminen ja sitä varten passikuvien toimitus [x]
5. Opiskelija-alennuksellisen matkakortin (55e kuukausi,wtf) hakeminen [x]
6. Ylioppilaskunnan maksu siinä saksalaisessa pankissa, johon on tilinsä tehnyt [ ]
Sentään aika monet noista olivat lähellä toisiaan. Ja jotakin vielä puuttuu. Päätin, että ainoaastaan tämän ekan kuukauden ajan käytän tuota matkakorttia, ja sen jälkeen alan kulkea huhtikuussa alkaville seminaarikerroille ja kursseille polkupyörällä (käytetyllä mielellään). Ovat nimittäin niin lähellä tätä Neckartoria, jossa asun. Ihan ei kuitenkaan kannata kävellä... Ja tämän ekan kuukauden ajan reissailen sitten paljon kaupungin kauempiin osiin katselemaan paikallisia itiksiä yms.
Seuraava infotilaisuus alkoi klo 14, joten siinä usean tunnin välillä tutustuin muutamaan puolalaiseen, pariin turkkilaiseen ja yhteen ranskalaiseen. Auringossa oli todella lämmin, ja monet makoilivatkin sisäpihalla auringonottotunnelmissa paikallisesta opiskelijaruokalasta haetut bisset kourassa. Todella erikoista, niin hienoa.
Infosessiossa oli hupaisaa havaita, että todella monet olivat palaneet naamoistaan :D Itekin tuollaisena kalkkikeisarina saatoin vähän ottaa uv-osumaa.
Infosessioiden jälkeen mentiin suomalaisten ja yhden skottivaihtarin kanssa ilta-aurinkoiseen keskustaan markettioluiden kera. Täällä pussikaljailu on jotenkin todella normaalia eikä pätkääkään kauhistelun aihe. Ihmiset tulevat pääkaduilla vastaan oluttölkki kädessä, ja kaupungin ykkösoleilupaikalla eli linnanaukiolla (Schlossplatz) ihmiset viettää aikaansa pikniktunnelmissa. Mentiin itsekin juuri kyseiselle aukiolle, ja voin kertoa... Tilanne muistutti kovasti vapun piknikkejä!
Huomenna on ensimmäinen kielikurssin luento, ja lähtötasotestin perusteella päädyin ryhmään nro 8, joka kokoontuu maanantaista perjantaihin puoli kahdesta seiskaan. Olin melkein toivonut aamuryhmää päiväohjelman selkeyttämiseksi, mutta ehkäpä tuosta osaa joskus vielä olla kiitollinen, että on aamupäivisin vapaata :)
Ai niin ja pääsin mukaan linnaexculle Tübingeniin, jee!
eilen tiistaina reissasin heti aamusta Vaihingenin kampukselle tekemään saksan kielen tasokokeen. Olin odottanut jotakin todella moniosaista ja vaativaa, ja olin aivan varma, että joudun sinne jotakin noloa ja kieliopillisesti mahdollisimman väärää tekstiä tuottamaan. Näin ei onneksi ollut, vaan koe koostui kokonaan lauseentäydennysmonivalinnoista. En siis munannut itseäni. Hyvä alku päivälle.
Vaihingenin kampuksella sijaitsee myös vaihdon palveluiden keskus IZ, joten kävin siellä saman tien hakemassa kasan papereita, joita en yllätys yllätys ollut saanut. Ilmeisesti oli huonoa tuuria, etten saanut juuri mitään postissa mitä piti :D Byrokratiaohjelmaksi osoittautui:
1. Saksalaisen pankkitilin tekeminen [x]
2. Stuttgartin kuntaan virallisesti kirjautuminen [ ]
3. Vakuutustositteen noutaminen EU-sairausvakuutuskorttia vastaan [x]
4. Väliaikaisen opiskelukortin/läystäkkeen noutaminen ja sitä varten passikuvien toimitus [x]
5. Opiskelija-alennuksellisen matkakortin (55e kuukausi,wtf) hakeminen [x]
6. Ylioppilaskunnan maksu siinä saksalaisessa pankissa, johon on tilinsä tehnyt [ ]
Sentään aika monet noista olivat lähellä toisiaan. Ja jotakin vielä puuttuu. Päätin, että ainoaastaan tämän ekan kuukauden ajan käytän tuota matkakorttia, ja sen jälkeen alan kulkea huhtikuussa alkaville seminaarikerroille ja kursseille polkupyörällä (käytetyllä mielellään). Ovat nimittäin niin lähellä tätä Neckartoria, jossa asun. Ihan ei kuitenkaan kannata kävellä... Ja tämän ekan kuukauden ajan reissailen sitten paljon kaupungin kauempiin osiin katselemaan paikallisia itiksiä yms.
Seuraava infotilaisuus alkoi klo 14, joten siinä usean tunnin välillä tutustuin muutamaan puolalaiseen, pariin turkkilaiseen ja yhteen ranskalaiseen. Auringossa oli todella lämmin, ja monet makoilivatkin sisäpihalla auringonottotunnelmissa paikallisesta opiskelijaruokalasta haetut bisset kourassa. Todella erikoista, niin hienoa.
 |
| Kuvassa vain limu |
Infosessiossa oli hupaisaa havaita, että todella monet olivat palaneet naamoistaan :D Itekin tuollaisena kalkkikeisarina saatoin vähän ottaa uv-osumaa.
Huomenna on ensimmäinen kielikurssin luento, ja lähtötasotestin perusteella päädyin ryhmään nro 8, joka kokoontuu maanantaista perjantaihin puoli kahdesta seiskaan. Olin melkein toivonut aamuryhmää päiväohjelman selkeyttämiseksi, mutta ehkäpä tuosta osaa joskus vielä olla kiitollinen, että on aamupäivisin vapaata :)
Ai niin ja pääsin mukaan linnaexculle Tübingeniin, jee!
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Pienet kulttuurierot - Aukioloajat ja maksukortit
Moikka moi,
olin tuossa sunnuntaina eli eilen vähän kaupungilla. Reissun sisältö tosin jäi pelkkään kävelyyn ja nähtävyyksien katseluun, koska _kaikki_ kaupat olivat kiinni! Katolinen alue, what can you do. Koin vahvan flash backin jostain kaukaa lapsuudesta, jolloin sunnuntai oli oikeasti sellainen päivä, jolloin ei menty mihinkään ihan vain koska mihinkään ei päässyt. Kämppiksenikin oleili vain koko päivän täällä. Katselin sitten vähän tarkemmin ympärilleni keskustassa pääkatu Königstrassen hoodeilla.
Olen nyt nostellut käteistä vähän väliä, ja se jo itsessään on tuntunut hieman friikiltä, koska en oikeasti käytä käteistä Suomessa juuri ollenkaan. Täällä on vähän pakko, kun niin monet mestat eivät huoli kortteja ollenkaan. Tällaisia outouksia ovat lähinnä ravintolat, monet ruokakaupat ja etenkin leipomot. Jos haluan ostaa kotiin jonkin valmissalaatin joltain tiskiltä, on täysin varma, ettei sitä kortilla voi ostaa. Olen jo oppinut tunnistamaan puljun ulkonäöstä, käykö siellä kortti vai ei.
Äsken kuitenkin sain shopattua itselleni netillisen prepaid-puhelinliittymän. On ihan kotoinen fiilis, kun voi laittaa taas WhatsApp-viestejä tuttuun tapaan :)
Se mikä täällä vähän ottaa kupoliin, on nuo julkisten kulkuvälineiden hinnat. Kuukausikortit on ~50e, sitten jos haluaa sen sellaiseksi, jolla voi mennä kauemmas (vrt. Vantaa), se on jotain ihan kauheaa se summa. Olen nyt mennyt päivätolkulla kertalipulla, kun en oikein tiedä, mikä täällä edes kannattaisi ostaa. Kalliiksi tulee kumminkin. Helsingin ystävät, haluan että teistä jokainen nyt sisäistää, miten hyvä ja mahtava tuo (etenkin alennusryhmällinen) HSL:n kuukausikortti on! Parempaa ei varmana monessa suurkaupungissa ole.
Huomenna sitten (2,60 kertamaksulla hnghh) kohti Vaihingenin kampusta (etäisyys vrt. Viikki) saksan intensiivikurssin tasokoetta tekemään! Siitä sitten alkanee se sosiaalinenkin elämä täällä : )
olin tuossa sunnuntaina eli eilen vähän kaupungilla. Reissun sisältö tosin jäi pelkkään kävelyyn ja nähtävyyksien katseluun, koska _kaikki_ kaupat olivat kiinni! Katolinen alue, what can you do. Koin vahvan flash backin jostain kaukaa lapsuudesta, jolloin sunnuntai oli oikeasti sellainen päivä, jolloin ei menty mihinkään ihan vain koska mihinkään ei päässyt. Kämppiksenikin oleili vain koko päivän täällä. Katselin sitten vähän tarkemmin ympärilleni keskustassa pääkatu Königstrassen hoodeilla.
 |
| Schlossplatz ja barokkiajan Neues Schloss. Ennen Württembergin kuninkaallisten huusholli, nykyään mm. ministeriöitä. |
 |
| 1950-luvulla valmistunut raatihuone |
 | |
| Protestanttisen kirkon pääkallopaikka, Stiftskirche. Vanhimmat osat 1200-luvulta. "Historiallisen Stuttgartin monumentti", jei. |
Olen nyt nostellut käteistä vähän väliä, ja se jo itsessään on tuntunut hieman friikiltä, koska en oikeasti käytä käteistä Suomessa juuri ollenkaan. Täällä on vähän pakko, kun niin monet mestat eivät huoli kortteja ollenkaan. Tällaisia outouksia ovat lähinnä ravintolat, monet ruokakaupat ja etenkin leipomot. Jos haluan ostaa kotiin jonkin valmissalaatin joltain tiskiltä, on täysin varma, ettei sitä kortilla voi ostaa. Olen jo oppinut tunnistamaan puljun ulkonäöstä, käykö siellä kortti vai ei.
Äsken kuitenkin sain shopattua itselleni netillisen prepaid-puhelinliittymän. On ihan kotoinen fiilis, kun voi laittaa taas WhatsApp-viestejä tuttuun tapaan :)
Se mikä täällä vähän ottaa kupoliin, on nuo julkisten kulkuvälineiden hinnat. Kuukausikortit on ~50e, sitten jos haluaa sen sellaiseksi, jolla voi mennä kauemmas (vrt. Vantaa), se on jotain ihan kauheaa se summa. Olen nyt mennyt päivätolkulla kertalipulla, kun en oikein tiedä, mikä täällä edes kannattaisi ostaa. Kalliiksi tulee kumminkin. Helsingin ystävät, haluan että teistä jokainen nyt sisäistää, miten hyvä ja mahtava tuo (etenkin alennusryhmällinen) HSL:n kuukausikortti on! Parempaa ei varmana monessa suurkaupungissa ole.
Huomenna sitten (2,60 kertamaksulla hnghh) kohti Vaihingenin kampusta (etäisyys vrt. Viikki) saksan intensiivikurssin tasokoetta tekemään! Siitä sitten alkanee se sosiaalinenkin elämä täällä : )
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Lähtötoimenpiteet ja saapuminen
Sain pari kehotusta Saksa-blogin pitämiseen vielä Suomessa ollessani, ja olen itse asiassa lukenut paria niin hyvää vaihtoblogia, että kai voisin itsekin ainakin kokeilla.
Olin jo viime syksynä hilkulla valmistua Helsingin yliopistosta maailman kulttuurien laitokselta pelkkä gradun loppuun saattaminen puuttuen kunnes älysin, että en ole vielä käynyt ulkomailla tekemässä mitään interrailia pitkäaikaisempaa. Pienten akateemisten lisäasetusten jälkeen tulin valituksi Stuttgartin yliopistoon humanistiseen tiedekuntaan maisterivaiheen seminaaripainoitteiseen vaihtoon. Eli artikkeleita ja opponointia luvassa.
Lähtöön liittyvät hommat alkoivat jo lokakuussa, jolloin kaikki paperit ja haut piti tehdä loppuun Stuttgartin yliopistoon. Sen jälkeen sainkin seuraavia kuukausia vahvasti määrittävän viestin Suomen kv-koordinaattorilta. Sisältö oli pitkälti se, että yliopisto ei järjestä enää asuntoja tai huoneita ulkomailta tuleville, etsikää itse. Miljoonien ilmoitusten ja hakulomakkeiden täyttämisen jälkeen sain viestin lupaavimmalta asuntovaihtoehdolta Studentenwerk Stuttgartilta: "Huoneet on jaettu kesään asti, ei ole enää." Lisäksi ensisijaisesti huoneet pitää jakaa saksalaisille korkeakouluopiskelijoille.
No, seuraavaksi aloin etsiä mahdollisia kämppiksiä Facebookin Stuttgart-ryhmästä. Jaettujen kämppien huoneita on kuitenkin valtavan vaikea saada, ja jo saksalaisiakin on jonossa sen verran, että en saanu mitään vastausta mihinkään kyselyyni. Asuntotilanne täällä on aivan kauhea, ja monet opiskelijat asuvat kuukausia hostellihuoneissa, koska sekin kaikessa kalliudessaan tulee halvemmaksi kuin yksiön vuokraus.
Valittelin tilannetta Facebookin Erasmus Stuttgart -ryhmässä ehkä vähän dramaattisesti. Sen jälkeen sain yksityisviestin eräältä tytöltä, joka kertoi, että Studentenwerkin lafka on vähän sellainen lafka, että siellä ei mitään jonoja oikeasti ole, ja tuurilla sekä ajoituksella on väliä. Sitten hän lätkäisi erään siellä työskentelevän nimen ja mailin. "Ole tuohon suoraan yhteydessä." No, laitoin mailia, ja parin päivän sisällä sähköpostissa oli jo vuokrasopimus.
Että sellaiset jonotussysteemit!
Voin kyllä kertoa, että mitä aiemmin asuntoasiat on järkestyksessä sen parempi. Itse koitin saada niin ajoissa hommaa klousattua kuin mahdollista, mutta asiat eivät edenneet kamalan nopeasti, koska täällä ei todellakaan vastata sähköposteihin heti. Viikon päästä on ok odottaa vastausta johonkin kysymykseen. Pätee erityisesti Stuttgartin yliopiston kv-palveluun. Lisäksi mitään "Kyllä. Saimme tärkeät paperisi, homma hoidossa." -tyylisiä kuittauksia ei tule tärkeidenkään liiteiden lähettämisen jälkeen.
Sitten oli vuorossa oman yksiön alivuokrausta, lennon shoppausta, kamojen pakkausta ja lopulta lähtö lentokentälle. Jos jollain muulla muuten käy joskus SAS:n välilaskulennon kanssa siten, että kännykkään/mailiin tulee viesti, joka tarjoaa lähtöselvitystä _vain_ lennon jälkimmäiselle puoliskolle, ei se ilmeisesti tarkoita mitään. Kentällä automaatti antoi ihan kiltisti alusta loppuun lähtöselvityksen. Ja sainhan mie siinä jännityshorkassa onneksi apua parhaalta saattajalta <3
Kentällä tapasin amk-opiskelijoita, joilla oli 100% sama reitti Stuttgartiin kuin itelläni, hostellia myöten. Päätettiin sitten mennä samaa matkaa. Eka lento oli mukava, toka sijoittui sellaiseen pieneen potkurikonepurnukkaan, jonka kanssa oli aika kutkuttavaa laskeutua paksun sumun läpi. Kentällä miun henk.koht welcome servicen tyyppi oli vastassa ja vei meijet s-bahnilla asemalle. Seuraavaksi siirryttiin sitten hostellille.
Seuraavana aamuna lähdin hostellilta suunnistamaan tärkeiden dokumenttieni kanssa uuteen kämppääni, jossa nyt siis onnellisesti tätä datailen, eli kaikki sujui hyvin. Kädet on hieman romuna tuon muuttokuorman rahtaamisesta, mutta muuten fiilis on varsin hyvä, kun sain vielä patterinkin päälle. Vaikka täällä ei oikein nollan alapuolelle enää lämpötila yölläkään mene, tuo ikkuna ei eristä paljoakaan.
Eli lyhyesti Stuttgartiin (opiskelijana) saapumiseen liittyviä asioita, jotka helposti tulee ihan ekana vastaan:
1. Vastausnopeus erilaisiin kysymyksiin voi yllättää hitaudellaan (varmasti tosin myös tapauksesta kiinni).
2. Alkuvaiheessa ennen mitään alennuksia julkiset ovat vähän apinasta. Ketrtamaksut on suolasia ja kertalippu on tasan yhden matkan ajan voimassa.
3. Jos asuu yhteismajoituksessa, sisällä hyvin tod.näk kävellään kengät/lipokkaat jalassa, eikä mikään lattia ole erityisen puhdas. Kaakelit ja kaikki muu taas kiiltää. Ostin tohvelit.
4. Penny Marktissa (iso ja näkyvä kauppaketju) ei käy mikään Visa.
5. Vanhat ihmiset, yllättävän usein leipomoiden myyjät, ei oikein osaa englantia. Peursshoppailusanasto kannattaa olla saksaksi katottuna.
Tiistaina alkavat ensimmäiset systeemit yliopistolla. Sitä ennen kotiutumista luvassa. Nyt menenkin keskustaan katselemaan, jos tuohon vihreyttään ammottavalle lattialle vaikka ostaisi jonkun halvan maton!
Olin jo viime syksynä hilkulla valmistua Helsingin yliopistosta maailman kulttuurien laitokselta pelkkä gradun loppuun saattaminen puuttuen kunnes älysin, että en ole vielä käynyt ulkomailla tekemässä mitään interrailia pitkäaikaisempaa. Pienten akateemisten lisäasetusten jälkeen tulin valituksi Stuttgartin yliopistoon humanistiseen tiedekuntaan maisterivaiheen seminaaripainoitteiseen vaihtoon. Eli artikkeleita ja opponointia luvassa.
Lähtöön liittyvät hommat alkoivat jo lokakuussa, jolloin kaikki paperit ja haut piti tehdä loppuun Stuttgartin yliopistoon. Sen jälkeen sainkin seuraavia kuukausia vahvasti määrittävän viestin Suomen kv-koordinaattorilta. Sisältö oli pitkälti se, että yliopisto ei järjestä enää asuntoja tai huoneita ulkomailta tuleville, etsikää itse. Miljoonien ilmoitusten ja hakulomakkeiden täyttämisen jälkeen sain viestin lupaavimmalta asuntovaihtoehdolta Studentenwerk Stuttgartilta: "Huoneet on jaettu kesään asti, ei ole enää." Lisäksi ensisijaisesti huoneet pitää jakaa saksalaisille korkeakouluopiskelijoille.
No, seuraavaksi aloin etsiä mahdollisia kämppiksiä Facebookin Stuttgart-ryhmästä. Jaettujen kämppien huoneita on kuitenkin valtavan vaikea saada, ja jo saksalaisiakin on jonossa sen verran, että en saanu mitään vastausta mihinkään kyselyyni. Asuntotilanne täällä on aivan kauhea, ja monet opiskelijat asuvat kuukausia hostellihuoneissa, koska sekin kaikessa kalliudessaan tulee halvemmaksi kuin yksiön vuokraus.
Valittelin tilannetta Facebookin Erasmus Stuttgart -ryhmässä ehkä vähän dramaattisesti. Sen jälkeen sain yksityisviestin eräältä tytöltä, joka kertoi, että Studentenwerkin lafka on vähän sellainen lafka, että siellä ei mitään jonoja oikeasti ole, ja tuurilla sekä ajoituksella on väliä. Sitten hän lätkäisi erään siellä työskentelevän nimen ja mailin. "Ole tuohon suoraan yhteydessä." No, laitoin mailia, ja parin päivän sisällä sähköpostissa oli jo vuokrasopimus.
Että sellaiset jonotussysteemit!
Voin kyllä kertoa, että mitä aiemmin asuntoasiat on järkestyksessä sen parempi. Itse koitin saada niin ajoissa hommaa klousattua kuin mahdollista, mutta asiat eivät edenneet kamalan nopeasti, koska täällä ei todellakaan vastata sähköposteihin heti. Viikon päästä on ok odottaa vastausta johonkin kysymykseen. Pätee erityisesti Stuttgartin yliopiston kv-palveluun. Lisäksi mitään "Kyllä. Saimme tärkeät paperisi, homma hoidossa." -tyylisiä kuittauksia ei tule tärkeidenkään liiteiden lähettämisen jälkeen.
Sitten oli vuorossa oman yksiön alivuokrausta, lennon shoppausta, kamojen pakkausta ja lopulta lähtö lentokentälle. Jos jollain muulla muuten käy joskus SAS:n välilaskulennon kanssa siten, että kännykkään/mailiin tulee viesti, joka tarjoaa lähtöselvitystä _vain_ lennon jälkimmäiselle puoliskolle, ei se ilmeisesti tarkoita mitään. Kentällä automaatti antoi ihan kiltisti alusta loppuun lähtöselvityksen. Ja sainhan mie siinä jännityshorkassa onneksi apua parhaalta saattajalta <3
Kentällä tapasin amk-opiskelijoita, joilla oli 100% sama reitti Stuttgartiin kuin itelläni, hostellia myöten. Päätettiin sitten mennä samaa matkaa. Eka lento oli mukava, toka sijoittui sellaiseen pieneen potkurikonepurnukkaan, jonka kanssa oli aika kutkuttavaa laskeutua paksun sumun läpi. Kentällä miun henk.koht welcome servicen tyyppi oli vastassa ja vei meijet s-bahnilla asemalle. Seuraavaksi siirryttiin sitten hostellille.
Seuraavana aamuna lähdin hostellilta suunnistamaan tärkeiden dokumenttieni kanssa uuteen kämppääni, jossa nyt siis onnellisesti tätä datailen, eli kaikki sujui hyvin. Kädet on hieman romuna tuon muuttokuorman rahtaamisesta, mutta muuten fiilis on varsin hyvä, kun sain vielä patterinkin päälle. Vaikka täällä ei oikein nollan alapuolelle enää lämpötila yölläkään mene, tuo ikkuna ei eristä paljoakaan.
1. Vastausnopeus erilaisiin kysymyksiin voi yllättää hitaudellaan (varmasti tosin myös tapauksesta kiinni).
2. Alkuvaiheessa ennen mitään alennuksia julkiset ovat vähän apinasta. Ketrtamaksut on suolasia ja kertalippu on tasan yhden matkan ajan voimassa.
3. Jos asuu yhteismajoituksessa, sisällä hyvin tod.näk kävellään kengät/lipokkaat jalassa, eikä mikään lattia ole erityisen puhdas. Kaakelit ja kaikki muu taas kiiltää. Ostin tohvelit.
4. Penny Marktissa (iso ja näkyvä kauppaketju) ei käy mikään Visa.
5. Vanhat ihmiset, yllättävän usein leipomoiden myyjät, ei oikein osaa englantia. Peursshoppailusanasto kannattaa olla saksaksi katottuna.
Tiistaina alkavat ensimmäiset systeemit yliopistolla. Sitä ennen kotiutumista luvassa. Nyt menenkin keskustaan katselemaan, jos tuohon vihreyttään ammottavalle lattialle vaikka ostaisi jonkun halvan maton!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)