Tää on käsittämättömän huumaava kesä. 26-38 asteen kelit on jatkuneet jo kuukauden putkeen, ja olen päässyt yli hellevihasta tässä samalla. Henkinen ja ammattillinen kehitys ovat siis täysin linjassa keskenään. Tuntuu siltä, että tuo luonto kiehuu... Asumme niin vehreillä paikoilla täällä, ja aurinko porottaa ison osan ajasta aivan täpöllä pilvettömältä taivaalta. Tuoksut on jotain aivan uutta. Eniten oon kuitenkin nauttinut niistä hetkistä, kun pimeässä kesäyössä kävellään miedon tuulen ja päivän jäljiltä raukean fiiliksen saattelemana pihatien poikki, ja edelleen on niin älyttömän lämmintä, lämpimämpää kuin kotona päivisin auringossa. Ne on parhaita hetkiä, kun tavataan tuossa pihalla, otetaan automaatista pari juomaa (kyllä, täällä on kaljalle oma vending machine, euron kappale puoli litraa) tai suunnataan viinipullo kainalossa taas uuteen paikkaan kokkaamaan ja nauttimaan illasta. Erityisen ihania on ne talot, joissa pääsee katolle. Katoilla on usein pieniä uima-altaita, ja ne on oikeasti kunnon hengailukeskuksia. Ja vaikka aurinko on laskenut jo aikoja sitten, paljaiden jalkojen alla tuntuu auringon kuumentama alusta. Musiikki soi ja savukkeet palaa. Enhän oo mitenkään tietenkään voinu tottua mihinkään tällaseen, joten tuntuu kyllä välillä että aivan kaikki täällä on unta. Koko elämänrytmi on niin uusi, intensiivinen ja mahtava. En olisi myöskään ikinä uskonut, että saan täällä näin hyviä ystäviä, joiden kanssa jo nyt ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta... Voin luottaa heihin ja tiedän että he auttavat minua aina parhaansa mukaan, eli koskaan täällä ei tarvitse olla oman onnensa nojassa. Tää kylämäisyys liittyy ehdottomasti asiaan. Kun istun tuossa oveni edessä olevan puun alla penkillä, kuulen pian nimeni joistain ikkunoista (on muuten Jen tällä kertaa, jenkkien on näemmä aina pakko keksiä lyhenne). Juuri nyt kun mietin kuukauden takaisia ajatuksiani keskustaan kaipaamisesta, en voi muuta sanoa kuin että olen nyt täysin eri mieltä, rakastan tätä paikkaa, enkä ikinä haluaisi olla ainut outolintu, joka asuu keskustassa.
And for you poor people using google translator for this nonsense. This summer has definitely been something completely new. I used to hate weather above +26c, I would just simply not leave home, would just patiently wait for the insufferable conditions to pass. Here it's different, as you've seen, I started enjoying these evenings and nights, when it's way darker than what I'm used to but still warm as ever. And apparently your body adapts to new conditions, just took a bit longer in my case. Walking across Allmandring in warm summer breeze is right now the best thing I know, as are our cooking nights listening to music breathing in this amazing summer air and umm maybe something else and sitting under "my tree" ;) I even started enjoying the basic things like morning coffee in my kitchen and walking to the office at 8am in the morning. Sure, this might just be an abbreviated emotional turmoil that will inevitably come to an end once I have to leave, but for now this is definitely the best summer I've had in ages. And for now that's all that matters.
