Missä ikinä asuukaan, arjen rutiineja alkaa väistämättä muodostua, ja uudet lähikaupat, bussit ja kadut muodostuvat jokapäiväisen elämän vakiovieraiksi. On juuri siksi niin hienoa, jos näistä asioista pystyy nauttimaan aidosti, ikään kuin ulkopuolisen silmin. Se kun kävelen lähikauppaan mukulakivikatuja vanhojen talojen välissä, tai kun juoksen etätyöpäivänä lounastauolla kohti kukkulareitin näköalapaikkaa, ovat juttuja joita olisin vielä Suomessa asuvana ja täällä vain vierailevana turistina halunnut kokea. Muistan kun minua jossain vaiheessa risoi suunnattomasti Sörnäisten metroasema. Liian arkista, aina vaan samaa. Ja 19-vuotiaalle minulle sekin oli silti niin paljon parempi kuin sulkeutuneet pikkukaupungin kuviot. Arjesta saa hyvin usein sellaista kuin siitä tekee.
 |
| Home office day, lunch break location |
 |
| Every morning starts with a tram ride... And the sun begins to rise. Mannheim mornings. |
 |
| In my parents' home I always had little stars above my bed, now I brought some of that here |
Admittedly getting myself to Mannheim, after waking up about 1-1,5 hour earlier than I would have if I had just had a home office day, is not that glorious, but I still try to believe that the mundane set of every-day routines can be something beautiful. Sounds like I'd read a pile of self-help books, but I did come up with this plan on my own. I can always find something to complain about in the things that happen to me, but when it comes to basic pillars of life, the stable things around me, they need to give me strength and happiness, never the other way around.
