Tervehdys! Kerrankin taitaa olla niin, että tammikuu näyttää Suomessa ja eteläisessä Saksassa melko samalta. Plussa-asteita, vihertävät peltometsät ja aurinkoisen syksyn näköiset maisemat vaihtelevat harmaiden sadepäivien kanssa. Suomen osalta tämä ei tietty ole lainkaan hyvä tai luonnollinen asia, mutta täällä omassa Saksan-kodissani talvet ovat olleet tällaisia aina. Kirjoittaminen on jäänyt viime vuoden loppupuolen jälkeen totaalisesti taka-alalle, mikä on johtunut täysin omasta kyvyttömyydestäni keskittyä kahteen kirjoitusprojektiin samanaikaisesti. Potkaisin marraskuun lopulla käyntiin gradunkirjoitussuunnitelman, jonka onnistuin vielä saattamaan loppuunkin. Maisterin titteli vielä odotuttaa itseään tämän vuoden kevääseen saakka, sillä eräs kurssisuoritus onnistutaan saamaan rekisteriin vasta maaliskuussa. Sain ensimmäisen maisterin tutkintoni jo vuonna 2013, ja sen turvin olen muun muassa täällä Saksassa töissä, mutta tämä toinen oli sellainen taustalla kummitellut möykky, joka oli liian helppo unohtaa kokopäivätyön ja vilkkaan sosiaalielämän alle. Onneksi yliopisto oli joustava, ja pääsin takaisin aktiivisten opiskelijoiden joukkoon ja sain tehdä gradun täysin etänä Mannheimista käsin. Olin toki kokonaan lomalla töistä, niin kuin olen nytkin. Meillä on käytössä tällainen suurkorporaation "etu", eli ylityötuntitili. Se toimii niin, että joka päivä viisitoista minuuttia työajastame menee automaattisesti kyseiselle aikatilille säästöön. Näin ollen kerrytämme jatkuvasti ylityötunteja - ja näin monen vuoden jälkeen itse asiassa viikkoja ja kuukausia - joita voimme sitten käyttää esimerkiksi liukumana ennen eläkkeelle jäämistä tai muuna yllättävän lomantarpeen mahdollistajana. Päätin käyttää kaiken minulle kertyneen ajan pois nyt. Ensin tein gradun, sitten muutin miehen mukana lähemmäs hänen työpaikkaansa kokonaan eri osavaltioon, jossa tarkoitukseni olisi keskittyä kokopäiväisesti Suomen pääkaupunkiseudulle suuntautuvaan työnhakuun.
 |
| Uusi kämppä on valoisa, plussaa paljon tästä |
Kukaan ei tietty ikinä väittänytkään tarkoituksellisen tai pienen paineen alla tehtävän työnhaun olevan mitään herkkua, mutta on tullut jokseenkin shokkina, miten haastavaa se oikeasti on. Eihän työn vaihtamisessa sinänsä mitään ihmeellistä ole, mikäli se tapahtuu luonnollisesti - joko sinua kehotetaan tekemään relocation firman sisällä tai pyydetään esimerkiksi yhteistyökumppanille töihin. Mutta jos olet tilanteessa, jossa sinulla ei sinänsä ole mitään järkeä tai syytä lähteä nykyisestä työstäsi, jossa olet hyvässä asemassa ja saat hyvää palkkaa, ja alat sitten uida universumia vastavirtaan yrittämällä tunkea itseäsi paikkoihin, jonne haluaa myös 100 muuta, on se vaikeampaa. Eikä pidä unohtaa sitä, että yhden hakemuksen kirjoittaminen ja CV:n hiominen yhtä hakua varten voi hyvinkin kestää yhden päivän - aikaa siis kuluu tuhottomasti eikä tuloksia silti välttämättä tule lainkaan. Suomi on lisäksi ympäristönä jokseenkin vihamielinen pehmeitä tieteenaloja kohtaan - tämä siis silloin kun vaikka FM hakee tekniseen tai kaupalliseen rooliin. Vaikka hänellä olisi miten paljon kokemusta juuri siitä, jo pelkästään ilmoituksessa voi olla listattuna, että hakemuksia käsitellään vain DI tai KTM-lähtöisiltä hakijoilta. Tiedän eräästä rekrystä, jossa tuli niin paljon hakemuksia, että ensimmäisellä kierroksella suodatettiin lukematta pois kaikki ne, joilla oli väärä tutkinto. Luulen, että mikäli vaihtaisin työtä Saksassa, kaikki tämä olisi helpompaa. Täällä ei tutkintojen nimiä katsota oikeastaan yhtään, vain taidot ratkaisevat. Lisäksi meidän pohjoismaalaisten kielitaito on täällä usein joukosta erottuva etu. Noh, mikäli työskentelen Saksassa, en missään nimessä vaihda nykyistä työtäni mihinkään koko maailmassa.Nyt on kuitenkin niin, että alustava suunnitelma oli mennä takaisin Suomeen keväällä. Alustavissa kuvitelmissani viime vuonna minulla olisi tässä vaiheessa ollut työpaikka tiedossa, mutta kun näin ei ihan nyt ole, en osaa sanoa, kauanko urani nykyisessä työssäni vielä saa jatkua. Ainakin maaliskuun ajan olen Helsingissä ja katson, onnistuuko Suomen työskeneen integroitumisen yrittäminen silloin paremmin. Toistaiseksi kuitenkin ihmettelen siis pääasiassa Wiesbadenia ja sen meininkiä.
Ainakin blogin kannalta tämä tarjoaa selkeää sisältöä, eli Saksa-aiheet jatkuvat vielä määrittelemättömän ajan. Kuten totesin, muutin siis ties kuinka monennen (miljoonannen?) kerran, ja ihmettelen Saksanmaata nyt Wiesbadenista käsin. Ensivaikutelma lyhyiden reissujen jälkeen on osoittautunut erittäin paikkansa pitäväksi, ja tämä on ehdottomasti hienompi ja vauraampi kuin monet Baden-Württembergin kaupungit. Samalla myös kalliimpi. Siis paljon. Parin kuukauden visiitin ajaksi ei tuntunut järkevältä sijoittaa monta sataa euroa esimerkiksi keittiötarvikkeisiin, joten tarkoitus oli ostaa niitä Woolworthista tai muista halpismyymälöistä. Mutta niitäpä ei täältä meinannut löytyä (tai okei, löytyi lopulta pikkutavaraa myyvä euro-shop, mutta silloin oli jo hieman liian myöhäistä ja tärkeimmät jutut niistäkin kategorioista oli jo ostettu). On kyllä mukavaa tutustua ihan uuteen ravintolatarjontaan ja ennen kaikkea uusiin lähipaikkoihin, joissa käydä vaeltamassa. Luonto on jokseenkin samankaltaista kuin Neckar-laaksossa, mutta lisäksi Taunus-vuoristo on lähellä. Lisäksi uusia juoksupaikkoja on ihanaa tutkia. Mäkiä on paljon enemmän kuin Mannheimissa, oh joy!
Ensimmäisen viikonlopun suunnitelma oli suunnata Königsteiniin Taunukselle, ja näin myös tehtiin. Vuoriryhmän korkein kohta tuli saavutettua, ja yllättäen sieltä löytyi myös huurretta ja lunta.
Seuraavalla reissulla mentiin Rhein-laaksoon edeten valmista reittiä Rhein-steigia pitkin. Aloituspiste lähti puolen tunnin junamatkan päässä Wiesbadenista sijaitsevasta Assmanshausenista, josta siirryttiin metsäreittiä Rüdesheimiin. Sinne aion kyllä mennä vielä uudestaankin. Viinikaupunki yhdistettynä vanhaan kaupunkiin on voittamaton yhdistelmä.
Viiniturismi on nyt sesonkipaussilla, joten myös Rüdesheimissa oli nyt todella tyhjää. Viinipelloilla käveleminen oli valtavan rauhoittavaa, ja juuri nämä ulkoilureissut tarjoavat itselleni oikeastaan välttämätöntä balanssia muihin elämän osa-alueisiin.
Joku Hesseniä tunteva voisi muuten vihjata kivoista paikoista, nyt on jopa mahdollista etten ole vielä käynyt siellä! :D Mosel-, Nahe- ja Rhein-laaksot ovat toki tuttuja, mutta koska niissä riittää lääniä, on varmasti jotakin hienoa vielä kokematta.
Ensi kertaan! Ja suomalaiset: medical technology, projektinhallinta, product management - voin tehdä kaikkea tätä. Jos firmanne rekrytoi, olen käytettävissänne <3 Ehkä ensi kerralla voisin kertoa jo hieman parempia uutisia tältä saralta kuin nyt.
