Arkipäivän kulku

Kun heräilen lämpöisestä huoneestani kymmenen aikaan, keittelen ensin veden valmistaakseni itselleni pikakahvin. Kahvinkeittimiä täällä ei suomiversioisina ole oikein missään, joten tämä oli helpoin ratkaisu. Olen itse asiassa jo niin tottunut pikakahvin hieman tylsään makuun, että koen varmaan eleleväni herroiksi, kun seuraavan kerran pääsen maistamaan perus Pauligeja. Usein nappaan lisäksi mysliä ja jonkin todella mahtavan tuorehedelmäsalaatin, jonka olen edellisenä iltana ostanut kotimatkalla. Täällä on asemalla pikkukauppoja, joista saa ostettua kaikkea houkuttelevaa tuoretiskiltä aivan pilkkahintaan. Hedelmäsalaatti, josta jossain s-marketissa tai Stokkan herkussa saisi maksaa 3-4 euroa, maksaa täällä euron (Iltaruuaksi otan yleensä samanhenkisestä puljusta valmissalaatin fetalla tai kinkulla, joka sekin maksaa 2,20 ja on takuuvarmasti tehty aiemmin samana päivänä).

Kielikurssini alkaa vasta klo 13:30 joten sitä ennen ehtii käväisemään keskustassa tai vain oleilemaan tietokoneella kotosalla. Yleensä otan lounaan mukaan kurssille ja syön vasta ekan tauon aikana, mutta myös ennen sorvin äärelle siirtymistä voi nauttia esim. ...

saanko esitellä...

Wiolaiset ymmärtänevät tämän merkityksen minulle

Saksalaisen thaikuution ! Hinta: 3,90 €. Saatavilla pikaruokakojulta keskustasta. Pakastealtaista ei täältä näitä arjen pieniä ihmeitä löydy.

Kurssipaikka on Böblingerstrassella. U-bahnilla sinne kestää omalta pysäkiltäni Neckartorilta 8 minuuttia. Kokonaismatka on kyllä yleensä pidempi, koska täällä bahnia pääsee yleensä odottelemaan noin 5-10 minuuttia. Tuntuu nyt typerältä, että Helsingin metrossa turhautuu, kun tauluun lävähtää se nelonen.



Kurssilla aika kuluu vaihtelevasti. En ole aikoihin ollut kontaktiopetuksessa, joten koen tämän myös aika jännänä vaihteluna. Ryhmämme ja taukoporukkamme on kyllä todella hauska, joten ikävää tuolla ei kyllä missään vaiheessa voisikaan olla. Toisinaan on tiukkoja kielioppisaarnauspäiviä, toisinaan taas todella vapaamuotoista keskustelua valituista teemoista. Molemmat ovat oikeastaan ihan mieluisia, mutta aina siinä itse hetkessä tuntuu, että pelkät kielioppikerrat on vain niiiin turhauttavan pitkästyttäviä. Taukoja on kaksi, eka kestää puoli tuntia ja toinen vartin. Ekan tauon aikana koko lössi suuntaa yleensä lähileipomoon kahvin hakuun. Kurssi loppuu varttia vaille seitsemältä illalla.

Päivän päätteeksi voi käydä vaikka näin:

Kunhan ei vain ihan joka ilta ;)