Olin jo viime syksynä hilkulla valmistua Helsingin yliopistosta maailman kulttuurien laitokselta pelkkä gradun loppuun saattaminen puuttuen kunnes älysin, että en ole vielä käynyt ulkomailla tekemässä mitään interrailia pitkäaikaisempaa. Pienten akateemisten lisäasetusten jälkeen tulin valituksi Stuttgartin yliopistoon humanistiseen tiedekuntaan maisterivaiheen seminaaripainoitteiseen vaihtoon. Eli artikkeleita ja opponointia luvassa.
Lähtöön liittyvät hommat alkoivat jo lokakuussa, jolloin kaikki paperit ja haut piti tehdä loppuun Stuttgartin yliopistoon. Sen jälkeen sainkin seuraavia kuukausia vahvasti määrittävän viestin Suomen kv-koordinaattorilta. Sisältö oli pitkälti se, että yliopisto ei järjestä enää asuntoja tai huoneita ulkomailta tuleville, etsikää itse. Miljoonien ilmoitusten ja hakulomakkeiden täyttämisen jälkeen sain viestin lupaavimmalta asuntovaihtoehdolta Studentenwerk Stuttgartilta: "Huoneet on jaettu kesään asti, ei ole enää." Lisäksi ensisijaisesti huoneet pitää jakaa saksalaisille korkeakouluopiskelijoille.
No, seuraavaksi aloin etsiä mahdollisia kämppiksiä Facebookin Stuttgart-ryhmästä. Jaettujen kämppien huoneita on kuitenkin valtavan vaikea saada, ja jo saksalaisiakin on jonossa sen verran, että en saanu mitään vastausta mihinkään kyselyyni. Asuntotilanne täällä on aivan kauhea, ja monet opiskelijat asuvat kuukausia hostellihuoneissa, koska sekin kaikessa kalliudessaan tulee halvemmaksi kuin yksiön vuokraus.
Valittelin tilannetta Facebookin Erasmus Stuttgart -ryhmässä ehkä vähän dramaattisesti. Sen jälkeen sain yksityisviestin eräältä tytöltä, joka kertoi, että Studentenwerkin lafka on vähän sellainen lafka, että siellä ei mitään jonoja oikeasti ole, ja tuurilla sekä ajoituksella on väliä. Sitten hän lätkäisi erään siellä työskentelevän nimen ja mailin. "Ole tuohon suoraan yhteydessä." No, laitoin mailia, ja parin päivän sisällä sähköpostissa oli jo vuokrasopimus.
Että sellaiset jonotussysteemit!
Voin kyllä kertoa, että mitä aiemmin asuntoasiat on järkestyksessä sen parempi. Itse koitin saada niin ajoissa hommaa klousattua kuin mahdollista, mutta asiat eivät edenneet kamalan nopeasti, koska täällä ei todellakaan vastata sähköposteihin heti. Viikon päästä on ok odottaa vastausta johonkin kysymykseen. Pätee erityisesti Stuttgartin yliopiston kv-palveluun. Lisäksi mitään "Kyllä. Saimme tärkeät paperisi, homma hoidossa." -tyylisiä kuittauksia ei tule tärkeidenkään liiteiden lähettämisen jälkeen.
Sitten oli vuorossa oman yksiön alivuokrausta, lennon shoppausta, kamojen pakkausta ja lopulta lähtö lentokentälle. Jos jollain muulla muuten käy joskus SAS:n välilaskulennon kanssa siten, että kännykkään/mailiin tulee viesti, joka tarjoaa lähtöselvitystä _vain_ lennon jälkimmäiselle puoliskolle, ei se ilmeisesti tarkoita mitään. Kentällä automaatti antoi ihan kiltisti alusta loppuun lähtöselvityksen. Ja sainhan mie siinä jännityshorkassa onneksi apua parhaalta saattajalta <3
Kentällä tapasin amk-opiskelijoita, joilla oli 100% sama reitti Stuttgartiin kuin itelläni, hostellia myöten. Päätettiin sitten mennä samaa matkaa. Eka lento oli mukava, toka sijoittui sellaiseen pieneen potkurikonepurnukkaan, jonka kanssa oli aika kutkuttavaa laskeutua paksun sumun läpi. Kentällä miun henk.koht welcome servicen tyyppi oli vastassa ja vei meijet s-bahnilla asemalle. Seuraavaksi siirryttiin sitten hostellille.
Seuraavana aamuna lähdin hostellilta suunnistamaan tärkeiden dokumenttieni kanssa uuteen kämppääni, jossa nyt siis onnellisesti tätä datailen, eli kaikki sujui hyvin. Kädet on hieman romuna tuon muuttokuorman rahtaamisesta, mutta muuten fiilis on varsin hyvä, kun sain vielä patterinkin päälle. Vaikka täällä ei oikein nollan alapuolelle enää lämpötila yölläkään mene, tuo ikkuna ei eristä paljoakaan.
1. Vastausnopeus erilaisiin kysymyksiin voi yllättää hitaudellaan (varmasti tosin myös tapauksesta kiinni).
2. Alkuvaiheessa ennen mitään alennuksia julkiset ovat vähän apinasta. Ketrtamaksut on suolasia ja kertalippu on tasan yhden matkan ajan voimassa.
3. Jos asuu yhteismajoituksessa, sisällä hyvin tod.näk kävellään kengät/lipokkaat jalassa, eikä mikään lattia ole erityisen puhdas. Kaakelit ja kaikki muu taas kiiltää. Ostin tohvelit.
4. Penny Marktissa (iso ja näkyvä kauppaketju) ei käy mikään Visa.
5. Vanhat ihmiset, yllättävän usein leipomoiden myyjät, ei oikein osaa englantia. Peursshoppailusanasto kannattaa olla saksaksi katottuna.
Tiistaina alkavat ensimmäiset systeemit yliopistolla. Sitä ennen kotiutumista luvassa. Nyt menenkin keskustaan katselemaan, jos tuohon vihreyttään ammottavalle lattialle vaikka ostaisi jonkun halvan maton!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti