Se, että on nyt täällä uudessa väliaikaisessa asumuksessa (vanhalla jenkkien kasarmialueella) epäselvän työtulevaisuuden kanssa, vaikeuttaa muun muassa lentolippujen varaamista jouluksi. Olen menossa Helsinkiin ja Lappeenrantaan joulukuussa, mutta mitä jos vaikka saankin parin viikon päästä tietää, että työhaastattelu tai vastaava olisi sen aikaikkunan sisällä, jolloin olen Suomessa... Tai mitä jos potentiaaliset uudet työt alkaakin joulukuun eka päivä. Vielä kun ei voi mistään tietää mitään. Sen verran tiedän, että Suomessa olisi luultavasti vanha duunini saatavilla (tosin ei ehkä ihan täysin kokoaikaisena), ja olen jo hakenut kymmeniä (luultavasti yli sataa) duuneja pk-seudulta ilman sen suurempaa menestystä. Täällä Saksassa taas on enemmän sellasia ehkäpä-lupauksia ilmennyt jo tälläkin viikolla. Tarvitsen aika hyvän duunin täältä, jotta tänne jääminen kannattaa. Aika isoilta osin kuitenkin elämäni on Suomessa (läheiset, asunto, "vuokra", tavarat ...) Mukavasti on siis edelleen levällään tämä tulevaisuus. Mutta mitä sitä siellä tekee, jos ei ole mielekkäitä töitä? Kun koulutus ja hyvä kokemus uran osalta kuitenkin on olemassa, miksi siellä pitäisi kärvistellä...
Lähipäivinä olen tutustunut tähän uuteen asuinalueeseen. Kukkulat ja Neckar-joki tekevät paikasta edelleen satukirjamaisen. Juoksulenkit ovat siirtyneet melko totaalisesti tasasesta hölkkäköpöttelystä raju nousu juosten - kävely - raju nousu -osastolle. Mutta on tuo luonto vaan niin upea. Nyt on marraskuu, mutta värimaailman puolesta voisi luulla (suomalaiseksi) syyskuuksi.
 |
| 600 askelmaa, "Taivasportaat" Rohrbachin alueella. Voin kertoa, että menee vielä jyrkemmäksi lopussa. Tulee kuuma kiivetessä. |
 |
| Maisemia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti