A funny little town called Germersheim

Mark muutti Stuttgartista Germersheimiin opiskelemaan kääntämisen maisteriohjelmaa, ja ottaen huomioon miten siamilaiskaksosmaisesti toimimme Stuttgartissa, kesti yllättävän kauan ennen kuin sain järkättyä visiittini kaverini uuteen kotikaupunkiin. Aamu alkoi vähän syväjäisesti, koska ennen sinne menoa oli ohjelmassa visiitti Mannheimiin, ja jännitin sitä vähän. Olin kuullut mutkan takaa, että siellä olisi eräs iso lääkealan firma, joka etsisi henkilöä, joka puhuu englantia ja suomea ja on tehnyt jotain viestintä- ja markkinointihenkistä työtä ennenkin. Parin mailivaihdon ja yhden jäätävän saksankielisen puhelun jälkeen menin mestoille tapaamaan kansainvälisten asiakaspäälliköiden ja -neuvojien tiimin esimiestä. En vielä kirjoita sen enempää, miten tuon homman kanssa kävi/tulee käymään, koska siihen liittyy paljon muutakin paasaamista.

Tapaamisen jälkeen ajelin ratikalla takaisin Mannheimin steissille, ja paluumatkalla kyllä vahvistui mielikuva siitä, että kyseessä ei ole mikään galaksin kaunein kaupunki. Onneksi juna vei Germersheimiin, jossa ohjelmassa oli saman tien perinteinen kuvio - asemalta Lidliin, sieltä mukaan viinit ja epämääräisiä elintarvikkeita ja saman tien kokkaamaan. Oli varsin kiva tavata uusia tyyppejä pitkähkön Heidelbergissa itsekseen oleilun jälkeen. Päädyttiin taas mitä oudoimpiin paikkoihin, kuten opiskelijoiden leffailtaan vanhaan elokuvateatteriin miljoonien kilisevien kaljapullojen keskelle, puolitutun ullakolle ja lopulta nuijanukutushenkisesti unten maille. Perusilta meille tuttujen tykötarpeiden kanssa.
Seuraava päivä meni kaupunkiin tutustuessa, ja olin kyllä aivan ällikällä lyöty siitä, miten tyhjä koko paikka oikein olikaan lauantaina. Ei siis ristin sielua missään, ja askeleet kaikuivat kaduilla. Selitys oli kuulemma se, että lauantaisin kaikki lähtevät pois pikkukaupungeista ja haluavat shoppailla lähimmissä suurkaupungeissa kuten Karsruhessa tai Speyerissa. Kahviloita oli kuitenkin auki ja keli oli ihanan raikas. Saksa on siitä hieno paikka, että erilaisia kolkkia on aivan laidasta laitaan. Mannheim, jossa talous ja teollisuus elää vahvana ja jossa isojen firmojen päämajoja kohoaa talojen kattojen yläpuolelle, on ihan erilainen kuin postikorttimaisen kaunis Heidelberg, joka elää paljon turismista.  Germsersheim on taas aivan oma juttunsa - arkkitehtuurikin näytti vähän enemmän ranskalaiselta kuin saksalaiselta, ja Ranskan rajan läheisyyden kuulema pystyy aistimaan fiiliksessä. 20% pikkukaupungin väestöstä on opiskelijoita, joten nuorta ja eläväistä kaupunkikuvaa sopii odottaa silloin, kun ihmiset siis ovat paikalla :D

Germersheimin pääaukio, ei ketään, lauantai | I think this was the main square - no one

Jos Irish coffeen ja tavallisen kahvin hintaero on tämä, normisumpin tilaaminen menee vakaamuksen puolelle | This is not exactly encouraging you to go for the non-alcoholic option

One Friday, after the job interview I mentioned earlier, I went to Germersheim to see how my brother from another mother Mark is doing. Turns out life in Germsersheim is pretty cool, I mean with its 20 thousand inhabitants it's not a big city (for a German city at least) but it's definitely got character. Relatively huge percentage of the population are students, the rents are cheap and the sense of community is wonderful. We gathered for a delicious dinner, then went to a movie night organised by students and ended up walking from one place to another with a solid goal of downing more and more drinks. I had a blast. The day after was a bit slow, but we went for some (extremely cute) sight-seeing to this small town that was completely empty of people. Mark told me everyone simply escapes the town on Saturdays, as it's the shopping day, and for something like that you wanna head to a bigger city close to Germ-town like Karsruhe or Speyer.
Your life there seems great Mark, and you can count on me paying you a visit again :)