Nyt on tullut asetettua henkinen minä jo täysin Heidelbergiin, eikä täällä Stuttgartissa enää oikein mitään ole viimeistenkin läheisten tyyppien muutettua pois syyskuussa. Koitin taistella tätä väistämätöntä erakkoelämää vastaan kutsumalla vähän nuorisoa kämpille (eli töissä tapaamiani opiskelijoita), ja vietettyäni jo liian monta päivää kipeänä halusin pitää pienet etkoiltamat ennen yksiä juhlia täällä Vaihingenissa. Oli kuitenkin torstai, joten väistämätön tapahtui jälleen, ja päädyimme Wubariin. Turha näemmä keidenkään koittaa edes kilpailla sen kanssa. Tämä paikka on siis oikeasti hieman paha. Menet sinne ilo sielussa ja palaat aivan hirveissä naamoissa takaisin. Kuka ikinä keksikään juoman, johon tulee lähes tuopillinen vodkaa ja vähän energiajuomaa ja skumppaa värin vuoksi... Itse olen pystynyt jotenkin hillitsemään itseni tuolla, koska töitäkin on ajateltava. Viime torstaisen visiitin jälkeen jouduin kuitenkin keräilemään hieman itseäni perjantaina aamuherätyksen tunnuttua suunnilleen syöpädiagnoosilta. Onneksi pääsin hiihtelemään pois toimistolta jo aiemmin plussatuntieni takia ja raahasin luuni Heidelbergiin. Siellä näin muun muassa taas toista hengenheimolaisystävääni Markia ja olin ihan liekeissä koko kaupunkia kohtaan. Ja nyt on niin, että sinne tavarani siirtyvät ensi perjantaina. Tulevaisuus on vielä töiden osalta levällään - Suomessa vaiko täällä - ja tähän dilemmaan vastauksen olisi tultava viimeistään joulukuussa.
My people live in Heidelberg now, so I've been doing some serious Stuttgart-Heidelberg commuting. After the very last ones of my friends left in September the life in Stuttgart got a bit weird and different, and to be honest, lonely. I did try to socialize a bit though (be proud, be very proud) and invited some of the new Erasmus students to my room for pre-drinks before this one party here in Vaihingen. But what happened was that we ended up going to WuBa anyway - a student run pub/officially-a-club next door to where I work that's only open on Tuesdays and Thursdays. This place is ominous. You usually cannot enter and remain your dignity. Sometimes the emotional effect of their signature drink Wuba wasser only wears out the day after. I knew I had to work after waking up, so I managed to be in bed before the morning... And on Fridays I can leave work at 12 if I have enough plus hours to cover the minuses caused. So I left around 13 and found myself in Heidelberg some hours later. I'm getting used to the hoods there, since from the upcoming weekend on I will be residing there(!) At least until my next job is secured (deadline for that: December).
Last summer I developed this phrase that says it all: Life is funny in Allmandring. Turns out the funnyness is an expanding concept, Allmandring can be your square one and when life gives you lemons Germany gives you something completely else in return.
 |
| Viikonlopun viettoa leudossa kelissä, terassilla tarkenee edelleen |
 |
| ... mutta silti joulurekvisiitta on saapunut keskuuteemme. Holilliset jouluglögit on viinin vahvuisia, ja halvimmat kustantaa euron pullo. Luulen että kelpais suomalaisillekin. |
 |
| Joulu tuli näyteikkunoihin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti