Pian olikin aika muuttaa tavarani taas uuteen huoneeseen. Asun ihan Heidelbergin aseman vieressä, joten työmatkan kannalta sijainti on ihanteellinen. Vuokraa maksan vähän päälle kolme sataa euroa. Tykkään kyllä paikasta tosi paljon, mutta tunnun viettävän täällä vain päivän pimeät tunnit.
Työt siis alkoivat viime maanantaina, ja eka viikko meni lähinnä koulutusten parissa. Ja samalla tietty ihmettelin koko tilannetta - jotenkin ihan vain olemalla tällainen kuin olen ja osaamalla juuri niitä juttuja mitä osaan olen yhtäkkiä todella tärkeä hahmo tuossa työyhteisössä.
Ihmeellistä on myös se, että saksalainen työmoraali tai jonkinlainen... Hyväksyntä sitä kohtaan, että työpaikalla käytännössä asutaan, on koodattu näihin ihmisiin todella syvälle. Todella aikaisin lähdetään, aloitetaan tasan kasilta (jos haluat höpötellä jonkun kanssa, se tehdään sitä ennen), pidetään tunnin ruokatauko ja lähdetään joskus viiden-kuuden välillä. Kotona ollaan joskus vähän ennen seitsemää. Tunnin pakollinen ruokatauko venyttää päivää käytännössä melkein 9-tuntiseksi. Tarkoitus ei ole ulista tästä, onhan tämä oikeastaan eka kerta elämässäni kun tällaisessa rytmissä olen (osa aloitti jo vuosia minua ennen), ja tämä oli vasta ensimmäinen viikko. Totun varmasti, ja varmaan löytyy myös joitain tapoja työmatkojen ja tuntien käytön sujuvoittamiseksi. Paperisota on vaatinut myös veronsa - pitää tehdä rekisteröimisilmoitus maistraattiin, saksalainen pankkitili, hankkia veronumero, hankkia sairasvakuutusnumero... Ja kaikki tämä on mahdollista vasta kun on vakituinen osoite. Eli pääsin aloittamaan vasta viime viikolla. Ja kun kaikki vaatii jokinlaisen pistäytymisen virastoon, olen ollut lievästi sanottuna nesteessä. Olenhan kaikkina virastoaikoina töissä! Valtakirjoja on siis tullut väsäiltyä, ja luojan kiitos ystävät on niin hyviä, että he ovat ravanneet paikoissa puolestani. Pankkitilin joudun tosin avaamaan itse, ja sitä varten joudun siis ottamaan miinustunnin. Pankki onneksi sijaitsee aika lähellä työpaikkaa. Eli Suomen hienouksista hienoin: nettiasiointi! Ei oo täällä pahemmin näkyny.
Tämähän oli juuri se, minkä totesin joskus olevan kaikkea muuta kuin oma juttuni. Ajattelin että osa-aikatyö ja minimimenot yhdistettynä maksimaaliseen vapaa-aikaan on minulle paras tapa elää tätä elämää. Mutta nyt ajattelen myös, ettei minun tarvi tuossakaan työpaikassa loputtomasti pysyä, ja tämä kokemus on kyllä heittämällä paras, mitä tähän asti olen saanut. Plus toki säästöt. Niitä näillä elinkustannuksilla tulee väkisinkin. Nyt sitten vain katsotaan, kauanko tämä ruljanssi minulla kestää. Pallo on heitetty, kiekko puotettu ja peli auki.
Ensimmäinen töiden jälkeinen viikonloppu meni kavereiden kanssa lökötellessä, viiniä, pastaa ja _suomalaisia_ lettuja maistellessa ja leffoja katsellessa. Tänään pistäydyttiin nopeasti asukasfestivaaleilla (miten ikinä se suomeksi kääntyykään) jenkkien kasarmialueella. Parakkialue oli avattu ulkoilmatapahtumaa varten, ja paikalla oli valehtelematta tuhansittain ihmisiä. Erikoista tietty oli se, että kun tuolla on tollainen 8-12 lämpöastetta, märkää ruohoa siellä täällä eikä talvisista maisemista tietoakaan, koko homma muistutti jonkinlaista suomalaista kevätmarkkinatapahtumaa... Makkarakojut ja kaikki.
Huominen on vähän kevyempi työpäivä, ohjelmassa on nimittäin tutustumispäivä kaikille konsernin uusille työntekijöille. Hommaan on varattu aikaslotti 9.30-16.30, eli monenlaista härpäkettä, infoa ja juttelua on varmaan luvassa.
 |
| Koita siinä aamukuuden kohmeessa muotoilla jokin asiallinen toimisto-look kampauksineen päivineen...| basic morning, getting ready in a fairly dim light |
 |
| Haalea festivaali parakkialueen siimeksessä, näyttääkö tammikuulta? | Looks like it's January, eh.. |
Happy new year! And greetings from my (once again) new room where I dragged my stuff on the 2nd of January. It's located right next to the main station, so the location is pretty much ideal for commuting every day to Mannheim, where I work. I had my first day last Monday, so I've now spent one entire week oggling and sensing the corporate life in Germany. And oh boy is it different from that of Finland! If your work time starts at 8, it means that 8 is the time you are ready to rock. Not babbling with people. 8 is when the stuff is on. And since you work 7,75 hours, it means you _have to_ have an hour-long lunch break. So basically you live there. This might sound pretty brutal, and I might get used to this soon enough and not feel this strongly about the whole system, but apparently this is the way these people roll. Work place is the place to be, no one seems to have anything against being home between 18-19 (after commuting), then spending a couple of hours doing something private-life-related (probably not too tiring like sports) and then having to go to bed as you're tired as hell. The beginning was a bit hard, now it´s ok,
Then again, my collagues have been amazingly nice and welcoming. It already feels like a family, and I know that they will always help me. What struck me the most was the fact that I immediately felt needed and appreaciated. Like they had really exceeded their own expectations by somehow managing to find me and hire me. This really boosts ones self confidence and makes you want to do well. So if you are to spend a lot of time at work, you are extremely lucky if this time somehow feels like being with friends. And I am lucky enough to say this is the case.
I have written crazy confidentiality documents so I will not go into details with the company to avoid someone from googling my blaablaas, and you all probably already know where I work. I do stuff with different CRM systems and... a telephone ;) - meaning my work has a lot to do with customers and other potential users of the company's products - and I use English, Finnish and Swedish. My duties are something between advising and marketing. Not sales.
Today we briefly checked an outdoor event "Bürgerfest"in the Rohrbach U.S army barracks that had been opened for the occasion. A lot of visitors, a couple of bratwurst stands, green grass and a semi-rainy 8-celcius-day. Not exactly the kind of a January Sunday I'm used to.
Tomorrow is the introduction day for all the new employees, so a bit lighter day ahead. Oh and thanks for all the congrats and kind messages I've received through Facebook regarding my new job :) Stay in touch!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti