Etelä-Saksan reissuja

Nyt onkin sitten aivan läjäpäin kerrottavaa, kun edellisestä päivityskerrasta on pari viikkoa. Päivät täällä on vain yksinkertaisesti todella intensiivisiä ja täynnä kaikkea mahdollista. Kun menee töihin noin aamukahdeksaksi, menee sieltä yleensä suoraan jonkun kanssa kotitalojen lähelle nurtsille makoilemaan, siirtyy sieltä kauppaan tai keskustaan yleensä ostamaan jotakin elintarvikkeita illan juttuja varten ja lopulta tapaa loput porukasta jossain (koska aina on jotakin...), päätyy väkisinkin kotiin niin myöhään, että ainut vaihtoehto on mennä melko suoraan nukkumaan. Koskaan en ole dataillut niin vähän kun täällä. Ja se on todellakin hyvä. Olen kokenut niin paljon tänä kesänä, että en voi kuin olla onnellinen.

So now I have a lot to tell since the last update was two weeks ago. Days here are simply really intense. You go to work around 8-9 in the morning, meet people in front of someone's house right after, then usually go shopping and then meet people again (cooking or something else) and end up home so late there is no time for sitting in front of computer. And this is actually good. I've experienced so much that I can't but be extremely happy.

kotikulmat

Füssen

Viime viikonloppuna matkustettiin Itävallan ja Saksan rajalle alppimaisemiin. Työkaverillani on täällä auto, joten pakattiin se vain täyteen telttailukamaa, lopetettiin hommat perjantaina (miinustuntienkin uhalla) aikaisemmin ja lähdettiin ajamaan. Jo matkalla suu loksahti toistuvasti auki näistä käsittämättömistä maisemista... Eihän Suomessa kukkuloita, vuoria ja jylhiä rinteitä yksinkertaisesti ole sillä tavalla kuin täällä. Ja rinteissä on usein vielä kyliä, joissa ihmiset oikeasti asuu. Aivan upeita paikkoja. Kun lähestyttiin määränpäätä eli Füssenin pikkukaupunkia ja Alpit tuli kunnolla näkyviin, olin ihan tyylipuhdas urpo autossa iiiiiik-älämolöineni. Onneksi oon aika häpeämätön ihminen. Füssen on aika tyypillinen saksalainen pienehkö kaupunki. Mukulakivikatua, ristikkotaloa, kivijalkaliikkeitä, kahviloita ja ravintoloita ... Mutta tässä tapauksessa suurin syy vierailla kyseisessä kaupungissa on legendaarinen "Disney-linna" eli Neuschwansteinin linna. Tätä linnaa on käytetty mallina muun muassa Prinsessa Ruususen (ja Olipa Kerran -sarjan!) linnan hahmotteluvaiheessa.
Kun saavuttiin perille, ajettiin heti keskustan läpi ja todettiin saman tien, että illalla mennään katsomaan satamaa uudestaan. Täällä päin ei tosiaan mitään järviä juuri ole, ja juuri siksi saksalaiset yleensä Suomea rakastaakin... Järvet on jotakin ihmeellistä. Tässä paikassa niitä kuitenkin poikkeuksellisesti oli. Kaupunki on Hopfenseen rannalla, ja illalla istuttiin totaalisen hiljaisuuden vallitessa tyynen järven rannalla katselemassa pimenevän kaupungin ja sataman laivojen valoja. Upeita hetkiä täällä.


Last weekend we went to see the Alps. We were lucky enough to have a car for the weekend so what we did was pack it full of Camping stuff and hit the road. The destination was the German-Austrian border town Füssen. While driving I couldn't but be amazed by the amazing hilly landscapes, the green countryside and cute little villages where people actually live. So my eek-eeking was inevitable. Once there, you actually realised how magnificent the Alps are, towering everything in Füssen and its close villages. Füssen itself is a pretty average (or so I heard) German middle-sized town with its old town, fachwerk-houses as well as nice little restaurants and cafés. But what makes this very town special is the iconic Disney Castle, the Neuschwanstein Castle.
Once we got there in the evening, after multiple attemps at finding a camping place and finnally succeeding, we decided to go to see the Harbor. Usually there really aren't too many lakes here (and actually for that reason many Germans love "Finland, the land of thousand lakes"...) but here there actually were. So we chilled by the Hopfensee in the evening and at least i was in awe of the silent painting-like scenery.

 Aamulla tajuttiin, mihin oltiin teltta oikein hämärässä paukattu. Eli mitä näin heti herättyäni oli 1.alpit 2.pelto, jossa on lehmiä 3. linna. Eli siistiä. Aamiainen näissä maisemissa oli jotakin aivan parasta, vaikka se koostuikin pikakahvista, kananmunista ja sellaisinaan syötävistä sämpylöistä. Näiden voimin jaksoi kuitenkin hyvin kavuta melkoisen nousun linnalle. Turisteja oli aivan hemmetisti, ympäri maailmaa... Sää oli hiostavasta helteisyydestä huolimatta vähän pilvinen, joten kuvat jäivät vähän harmaiksi. Kokemus oli kuitenkin aivan huippu, ja suosittelen kaikille ketkä tuonne reissaa, että menee kävellen sen nousun. Bussilla tai hevoskärrylläkin olisi päässyt, mutta haluttiin ottaa "maisemareitti" linnalle. Olihan se tosi makea, ja kavuttiin vielä sen pihalta (?) vähän ylemmäs sillalle, josta linna näkyi vielä paremmin.

The next morning we realised where we had actually pitched the tent. The first things I saw after waking up were 1. The Alps 2. A field with cows 3. The castle. So basically cool. Breakfast surrounded by this was also absolutely great even if it consisted of instant coffee, eggs and plain bread rolls.  The best breakfast in ages. And it was enough to get me up the steep hill to the castle. It was amazingly touristy, people from all over the world. Despite the humidity the weather was cloudy enough for the pics to be somewhat greyish. The experience however was unique and I do recommend everyone to walk up the hill instead of taking a horse carriage (ok that is unique as well though)or bus. The castle itself was cool as. We even hiked a bit higher to a bridge (once again touristy as heck) where you could actually see it very well. Like a post card view.  









Seuraavaksi piti siirtyä keskustaan muun muassa perinteisten lumipallojen metsästykseen. Lumipallot näyttivät täydellisen pyöreiltä pallodonitseilta, mutta itse asiassa maku oli aika olematon... Ne maistuvat siltä, millä ikinä ne onkaan kuorutettu, eli tässä tapauksessa kanelilta ja kinuskilta. Itse massa on itse asiassa lähes sama kuin tippaleivissä. Loppupäivä kului itse kaupungin keskustaan ja sen ravitsemusliikkeisiin tutustuessa... Illaksi ostettiin kahden litran viinipullo ja mentiin leirintäalueen vieressä olevalle pikkujärvelle polskuttelemaan vettä ja makoilemaan hiekalle. Siellähän se aika sitten vierähtikin.

Next up was driving to the centre of the city to test ride the traditional Bavarian "snowballs" (see pic below). The initial thought: omg a soft greasy sugary ball. They looked like these perfect ball donuts but actually the taste was pretty blunt and the texture crispy. They tasted whatever they were covered with, so in this case cinnamon and caramel. The ret of the day we spent in the centre of the city. For the evening there was a 2 litre bottle of wine.... And a lake.... And a nice quiet evening. So the time went by nicely.

Lindau

Matka Lindauhun alkoi aamulla. Maisemat sinne olivat vielä mielettömämmät kuin maisemat Stuttgartista Füsseniin. Auto kiemurteli mutkikkailla vuoristoteillä, ja kun pysähdyttiin maisemapaikalle, leuka loksahti ehkä sadannen kerran koko reissun aikana. Silmien edessä oli vuoria ja lisää vuoria.. Ja pieni kylä. Sitä juuri en tajua, että jotkut ihmiset oikeasti asuu tuollaisessa paikassa. Kaipa he sitten loksauttelevat leukojaan aivan erilaisten juttujen äärellä. 

The trip to Lindau started in the morning. The scenery route there was even more amazing than driving from Stuttgart to Füssen. The serpentine road through the mountains was narrow and so cool... And we even made a short stop at this amazing lay-by where you had the most amazing view... The misty mountains, villages and the deep forest. I have never seen anything like that before and probably never will. And some people actually live in those villages. Imagine that. I suppose it is something completely different then that manages to amaze them.

Perillä Lindaussa totesin, että Saksa voi toisinaan olla todella välimerellinen paikka. Bodenjärvi oli vaaleansininen, sen rannalla oli palmuja, ihmiset istuivat terasseilla, zeppelin-ilmalaiva liiteli yläpuolella ja satama oli täynnä erilaisia jahteja. Vastarannalla oli Itävalta. Itse kaupunki oli myös todella kaunis, ja koinpa sitten sellaisenkin hienouden, että tarjoilija oikeasti luuli minun olevan todella nuori, siis varmaan 13 tai jotakin. Istuin ravintolassa siis kolmen puolalaisen kanssa, enkä todellakaan ollut nuorin, ja tarjoilija päätti sitten lätkäistä tikkarin minulle saatesanoin "teidän perheen pikkuselle." Terve.
When we made it to the Lindau I noticed that Germany can indeed look really mediterranean as well. Lake Constanz was deep blue, there were palm trees in the Harbor, people were sitting on terraces, a Zeppelin airship was floating above us... And on the opposite shore you could see Austria. Lindau joined the group of beautiful German cities, and I even had the weirdest experience there. A random waiter in a restaurant thought I was a child. I wasn't even the youngest, but for some reason he thought it was a witty move to hand me a lollipop and say "for the little one (of your family)." Just hello.




 
 
 

Meersburg

Viinikaupungit on aina olleet lähellä sydäntäni, ja tämä oli juuri sellainen. Rakennukset ja vanha kaupunki oli taas kerran äärimmäisen ihania, ja eritoten mieleen jäi se fiilis, joka täällä vallitsi. Oltiin paikalla aika myöhään, kahdeksan maissa illalla, ja viivyttiin muutama tunti. Kadut, terassit ja ravintolat oli täynnä ihmisiä, kesäilta oli auringonlaskun aikaan aivan upean värinen, ja kaikki katukuvassa näytti seesteiseltä ja tunnelmalliselta. Meersburg on saman järven rannalla kuin Lindau, joten satamakuva oli hyvin samanlainen kuin siellä. Ajettiin takaisin Stuttgartiin yön selkää vasten ja perille päästiin vähän ennen puolta yötä (muistaakseni). Vähän mälsää herätä saman tien töihin seuraavana aamuna, mutta tällä tavalla nää reissut on täällä tehtävä. Oli aivan upea viikonloppu.


Wine towns have always had a special place in my heart, and this was one of those. The buildings and the old town were once again beautiful as ever, but especially the laid back feeling was remarkable - we arrived there in the evening, the sun was just about to set, people were eating outside and just walking and sensing the summer air. The sunset coloured the streets and buildings, and everything looked ambient and serene. We drove back to Stuttgart into the night and were there around midnight. A bit boring to wake up for work right after something like this but that's the only way to travel here. The whole Wwekend was absolutely lovely.



Schwarzwald, Mummelsee
Työmatka, uskokaa tai älkää. Bussilastillinen kielikurssilaisia ja matkanjohtajat (myös minä) lastautuivat bussiin lauantaina klo 8 Stuttgartin keskustassa. Käytiin Seurasaaren kaltaisessa ulkoilmamuseossa, jossa kuultiin mahtavalta (ja upean selkeetä saksaa puhuvalta) oppaalta kaikkea mahdollista Schwarzwaldin alueelle tyypillisistä 1600-luvulta lähtöisin olevista taloista ja myllyistä. Jäätävänä knoppitietona sanottakoon, että tuohon aikaan eteläsaksalaiset naiset kuolivat suht nuorina siksi että keittiöt olivat savupiippujen puutteen takia täynnä savua, ja hengitystiesairauksiin ei muutakaan ratkaisua keksitty kuin erilaisia yrttejä. Savupiippua ei haluttu rakentaa, koska savu oli tärkeää savukinkkujen sun muiden syötävien valmistamisessa. Museossa oli kaikkea mahdollista Schwarzwaldiin liittyvää. Käytiin myös opiskelijoiden kanssa museon ravintolassa syömässä. Sistustus oli jälleen Schwarzwaldille uskollinen. Tältä alueelta ovat lähtöisin muun muassa tyypilliset käkikellot.

This trip was work-related. We had about 40 summer language course students, and we took them out for an excursion. And we were the group leaders (me and two collagues of mine).The destination was Schwarzwald, Mummelsee, where we first went to an open-air museum a bit like Finnish Seurasaari. The guide was great and she gave us a thorough, clearly articulated introduction on the traditional Black forest houses and mills from the 17th century. And a wtf anecdote I picked: women back then died extremely young because the kitchens were full of smoke because there were no chimneys. Men were aware that you could actually build a chimney as well but they chose not to as the smoke was necessary for the preparation of smoked ham in the ceiling boundary. And whenever someone suffered from a respiratory illness the only answer was herbs. So no-go.
The museum was really nice and packed with everything Black forest related. There was also a museum restaurant where we had lunch with the students. The decoration was spot-on.

Omat kuvat on puhelimessa, mutta täällä siis oltiin ja tämä kuva oli esitteemme kannessa. Kansallispuvut oli varsin vinkeitä.

Ruuan jälkeen bussi vei ryhmämme katsomaan perinteisen Schwarzwaldin kakun valmistusta. Kyseessä oli siis oikeasti kunnon presentaatio. Kokki voisi toki tehdä samaa ihan stand up -keikan merkeissä... "Ensin siis laitetaan kakkupohjat, sitten kirsikoita vuokaan, sitten viinaa, sitten kermaa, sitten toinen pohja ja sitten viinaa, ja tehän näytättekin siltä että tarvitte vähän enemmän, joten pistetään vähän lisää viinaa." Yhdessä palassa oli kuulema vaatimattomat tuhat kilokaloria. Olihan se kyllä aika valtava. Ja viinaisa. Kahvila oli pikkuisen Mummelseen rannalla, joten kahvittelun jälkeen käveltiin kyseinen lammikko ympäri. Tämäkin reissu oli sellainen, että en varmana olisi ilman duunijuttuja ikinä saanut aikaiseksi.

Töissä kaikki on sujunut riittävän kivasti, mitä nyt joku totesi, että tällaiset mamut vähän risoo... On kuitenkin mukavaa tehdä näitä hommia, ja lähimmät kollegat on mahtavia. Elämä täällä siis hymyilee edelleen. Viime viikonloppuna talojemme lähellä oli ulkoilmafestivaali, todella vasemmistolainen sellainen, marssipuheineen päivineen. Käytiin siis kuuntelemassa punkkia, ihan vain koska festivaalitunnelma on aina kiva juttu. Kun kiivettiin mäkeä takaisin kämpille, alkoi elämäni ehkä rajuin ukonilma. Päästiin juuri sisälle ennen kuin alkoi sataa, mutta jytke oli eeppinen, ja voin kertoa että resonoi ihan kivasti, kun salamat iskee peltoon tarpeeksi lähellä. Ja hiekat pöllyää. Sadetta täällä tosiaan tarvittiin näiden jatkuvien +30 kelien jälkeen. Nurmi ja maahan pudonneet lehdet olivat jo aivan rutikuivassa kunnossa, ja nyt luonto näyttää taas vähän enemmän planeetta Maalta.

Ja Maciekin mukaan näytti siltä ettei suomalainen emäntä oo koskaan sadetta nähnykään