Toivottavasti kaikilla teillä on muuten mukavaa Suomessa just nyt. Kaipaan nimittäin sinne just nyt ekaa kertaa. Tää on niin omituista, miten koko aikani täällä on mennyt jossain epätodellisessa unen kaltaisessa onnellisuuskuplassa, jossa ei välitetä paljon mistään muusta kuin siitä että on hauskaa ja ruoka ja juoma ei lopu kesken. Äskenkin palasin keskustasta, jossa kävin ostoksilla turkkilaiskorttelin puolella. Oli niin vapauttavaa vaan pistää aivot tyhjäkäynnille, istua hetkeksi alas ja hengitellä kuumaa kesäillan ilmaa. Ihmiset bilettivät kadulla, döner tuoksui joka kolkassa, joku soitti bongoja, kaikilla oli kivaa ja mittarissa edelleen noin 30 astetta. Ja tämmönen tää kokonaiskuva on suurin piirtein koko ajan ollut. Ja tää helle on loputon. Pimeää tulee seitsemän jälkeen, ja silti koko ajan on lämmintä. Vaikka elokuukin on jo ohi! Silti kaipaan juuri nyt suomijuttuja. Syyskuun alku on aina jännittävää ja kivaa aikaa. Ja sain tosiaan ensimmäistä kertaa kunnon koti-ikävän aikaiseksi eilen. Ja miksiköhän... Koska totutut kuviot täällä Stuttgartissa muuttuu kertaheitolla.
Kaksi ihmistä täällä on onnistunut valloittamaan sydämeni ihan täysin, enkä ole koskaan kokenut näin nopeasti niin syvää yhteenkuuluvuutta kuin heidän kanssaan. Ollaan matkustettu yhdessä, koettu ja jaettu paljon ja jotenkin koko arkemme on kietoutunut täysin yhteen. Ja nyt heidän työsopimuksensa loppuu, minun jatkuu. Ja he muuttavat eri paikkakunnille. Eilen vietettiin läksiäisiä. Tunnelma oli aika brutaali. Heräsin tänä aamuna muutaman tunnin unien jälkeen kasin maissa aamulla enkä saanut enää unta. Pian löysimmekin kaikki sanaakaan sanomatta tai asiasta sopimatta toisemme Allmandringin talojen takana sijaitsevalta mäeltä. Siellä me makoiltiin, pyjamassa kaikki märällä nurmella, ihmeteltiin miten kaikki pystyykään menemään aina niin oudosti elämässä, ja katottiin maisemaa sammakoiden kurnutellessa joissain lähipuskissa. (How I met your mother -sarjaa katsoneet voivat lisätä tähän perinteisen sandwhich-elementin). Oon pelkästään tätä kirjoittaessanikin jo vähän murusina. Ehkä se elämä jotenkin jatkuu tän jälkeenkin.
Mutta palatakseni iloisempiin asioihin kuten muistoihin viime viikonlopulta... Silloin tehtiin nimittäin mitä mielettömin reissu Rein-joen putouksille, Schwarzwaldiin ja Horbiin.
The winter semester 15/16 is about to start for the exchange students, so we have had, wellll, enough to do. I've worked overtime more than probably ever before... By the way I hope all of you are okay in Finland. Because I miss you right now. It's amazing how this entire summer has gone by... Like a two month-long dream of everything that usually is not a part of my life and is yet amazing. A bubble of happiness where the only thing you care about is that you feel good. I just got back from the centre, went shopping in Rotebühl turkish block and experienced this (basic) +30 heat combined with the darkness of 9-o-clock in the evening, people dancing and spontaneously partying on the street, someone playing the bongos and people simply being happy. I had to take a moment there and just breathe in the smell of döners, fruit and whatever. So great.
I do miss Finland right now however, probably because the big picture defining my current life in Germany is about to change. My closest people are leaving, and it will not only affect my free time but also my time in the office. I will simply need to woman up and come to terms with this adulthood thing that sometimes contains stuff like this. Stuff like amazing summers and people not being there anymore. I know that new tings that await can be even more amazing but right now I just can't feel that, not yet. I have to miss first.
On saturday morning, after the should I say brutal farewell party on Friday, woke up in my room feeling not so good. Not long after that we found ourselves on the hill behind the houses of Allmandring, on the damp grass 7-8 am in the morning just staring at the view that was the same as always but still someow so special. I will never understand how so many things managed to happen to me at this age, at this point of my life. But this place definitely represents something important. So there we sat, tired, a bit sad and still happy. (And if you've watched How I met your mother, yeah, you can add the sandwich element right here).
But now, less sobby things. I want to tell you what happened last weekend. Another amazing trip happened!
Rheinfall
Ensimmäiseksi ajoimme siis katsomaan Euroopan suurimpia vesiputouksia. Tiesimme toki, että ne on vähän niinku "virallisesti"Sveitsissä, mutta koska Schaffhausen, jonka alueella ne on, ainakin jonkun mielestä oli osa Saksaa, aateltiin ettei poistuta Saksasta. Nyt kun tätä kirjoittaa, tuntuu älyttömältä, että edes luultiin näin, mutta joka tapauksessa, ylläri-pylläri hetki koitti, kun oltiinkin Sveitsissä ilman passeja. Onneksi ei ollut kontrollia rajalla. Vähän ku Tallinnassa olisi käynyt ilman passia. Kyllähän niin voi tehdä mutta vähän puhalluttaa :D
Putoukset oli kyllä henkeäsalpaavat. Kohina täytti pään loppupäiväksi. Siltoja ja tähystyskielekkeitä oli siellä täällä. Turisteja ei ollut mitenkään kamalasti torstaina. Kuohut muodosti horisonttia vasten tomusokeripölyn näköistä valkoista usvaa. Kuvat on toistaiseksi jumissa Lumiassa, joten pitää lisätä niitä myöhemmin.
Seuraavaksi otettiin suunta Schwarzwaldiin, jossa haluttiin yöpyä järven rannalla, makoilla biitsillä ja patikoida niissä upeissa maisemissa, joita aiemmin jo pääsin nopeasti fiilistelemään työpaikan päiväretken aikana. Kukkuloita, silmän kantamattomiin kukkuloita, jyrkkiä nousuja, puroja, lampia ja tiheääkin tiheämpää puustoa, todellista satumetsää, ehkä jopa sellasta, jossa asuu peikkoja tai noitia. Täältä monet sadut on muuten saaneet alkunsa.
So first we drove to see the tallest waterfalls in Europe, the Rheinfalls. Funny thing, they're actually in Switzerland. I do not have my passport on me unless I absolutely know I am going to travel out of the country I live in. So we crossed the Swiss border, me basically illegally, thinking the place was definitely in Germany:D But whatever, nothing happened so no biggy. Like going to Tallinn without a passport. You have to do it at least once a year.
The waterfalls were pretty spectacular and _huge_. Foams reminded me of both powdered sugar and morning mist. As I love Dickens, Austen and Mary Shelley I had to look for this quote that I remembered of Rhein falls: "Tanding on it and looking up, we saw wave, and rock, and cloud, and the clear heavens through its glittering ever-moving veil. This was a new sight, exceeding anything I had ever before seen; however, not to be wet through, I was obliged quickly to tear myself away." Nature is amazing, so beyond our control in every way.
Next up was Black forest where the plan was to stay by a lake at a camping place, chill on a beach, hike the forest trails and just be amazed by the nature for change. I just need outdoor experiences every once in a while, especially now that I'm so far away from Finland where the best summer moments are always something forest/lake related. What we saw and experienced was so much more than I expected, as always here in Germany. Once again I found myself walking in a storybook. Maybe even the kind of a story where trolls and witches lurk in the dark.
Schluchsee
Oltiin muuten valittu juuri hyvä viikonloppu tälle reissulle, koska lähes koko kesän on ollut liian kuuma telttailla. Kun ulkona on lähes aina kuumempi kuin sisällä, on vähän vaikea kuvitella että saisi nukahdettua 28-35 asteessa, joka on ollut aika tyypillinen yölämpötila. Nyt oltiin sen verran korkealla (plus oli vähän viileämpiä päiviä muutenkin) että oli vain mukavan raikasta nukkua teltassa. Leirintäalue oli huippukiva ja sijaitsi satumaisissa maisemissa Schluchseen rannalla. Pienet kylät ympäröi järveä (yhden nimi oli muuten Aha) ja ihmiset joko patikoi, puljaili kanooteilla tai kalasti. Sellanen aktiivisempi loma siis tällä kertaa. Vaellettiin sporttikamoissamme "vain" 8 km pituinen valmis patikointireitti, joka siis oli oikeasti melko rankka, koska nousut olivat melko hervottomia. Ja niin myös maisemat... Kun päästiin korkeimpaan kohtaan (1100m) muistaakseni vaan hekotettiin hervottomina kehot ties missä ketoosissa. Ja otettiin hassuja kuvia. Ja palettiin auringossa. Vettä meillä oli, mutta ruokaa ei (mikä älynväläys), joten kun laskeuduttiin metsäreitiltä takasisin alas kylään, nälkä oli hervoton. Tästä huolimatta jouduimme kokemaan Ahaa-elämyksen Ahassa (eheh), kun siellä ei ollutkaan yhtään ravintolaa. Siis yhtään. Joten söimme roskaruokamaista Imbiss-schnitzeliä suoraan mikrosta lähimmästä kioskista. Sitten tietty oli niin väsynyt olo siitä moskasta, että piti ottaa ihan _juna_ Ahasta Schluchseehen. Järven rantaa 3 kilometrin matka kävelemällä sekin asia olisi ratkennut, mutta tulipahan nyt nähtyä tommonnekin ihmeellisyys kuin kylien välinen vuoristojuna.
This was by the way the perfect weekend for camping because it wasn't too warm in the night as it's been for most of the summer. Now we also were high (ehehh) enough to have a pure fresh night air experience. So good. The camping place was really nice and was located in a fairy tale kind of a setting by a beautiful lake and between hills of thick pine forest. One of the villages surrounding the lake was called Aha, by the way. Both domestic and foreign tourists were hiking, fishing, paddling... You get the idea. So we also took a bit sportier approach to the place and hiked a route about 6-8km long. Uphill-downhill combos were pretty intense so it did feel more demanding than it sounds. But the landscapes were so amazing I could have literally jut stayed there. The nature was so beautifully preserved, somehow untouchable, and the rocks that you of course had to climb, offered the most breathtaking view on the lake, and the horizon seemed to be never ending. The whole Schluchsee is surrounded by numerous walking trails. The entire length of the shoreline is walkable and our route was just one part of it, above the village of Aha. When we reached the highest spot (about 1100 m) I pretty much felt like my body was in some form of ketosis :D It was pretty hysterical. Then we walked down to the village hoping to find a restaurant... Well no. Managed to find an Imbiss with microwave schnitzel and potato salad. It was ok though, since after the most demanding physical activities I'd had in ages I was ready to eat absolutely anything. The food made you so tired it was absolutely necessary to take a village train from Aha back to the camping place. It was an experience as well. Like a tiny funny bus but still a train. I had an experience like that in 2007 travelling to Bad Sulza. People taking those trains are definitely not used to foreigners, that's what I've noticed.
 |
| Pysähdys jossain kohtaa vaellusreittiä/Hiking moments |
 |
| Tässä on foto aamiaiselta. Roudattiin kahvit ja murot leirintäalueen biitsille ja katseltiin aamuiselle järvelle. Onks sellasta sanaa ku aamuinen? / Breakfast on the beach |
 |
| Vain hitusen verran juminen muija valmiina vallottamaan vuoria / A classy hobo female ready to conquer another mountain |
Triberg
Tämä on muuten siitä legendaarinen mustan metsän paikka, että Tannenpils-olut tulee täältä. Etiketissä on isoja käpyjä ja kuusen oksia, ja niin on muuten tässä kaupungissa vähän kaikkialla muuallakin. Pikkukaupungin brändi nojaa sekä kuusimetsäimagoon, käkikelloihin ja vesiputousnähtävyyksiin. Putous on Schwarzwaldin selkeästi tunnetuin maamerkki ja tuona lauantaina paikalla oli "muutama" muukin. Autossa oli ollut todella kuuma, joten viileä veden kohina oli erittäin tervetullutta siinä vaiheessa. Laskeuduttiin Tribergin kylään ihmeteltyämme putouksia jonkin aikaa, ja heti ensimmäiseksi silmään osui käkikellokrääsä. Alueella on myös maailman suurin käkikello... Sain ehkä tarpeekseni käkikelloista ihan käkikellokaupassa, jossa se loputon kukkuu oli aika sielun läpäisevää.
This is an iconic place in the Black forest region as for example the Tannenpils beer comes from here. In the etiquette you can see pines and big cones and those you will also find in this city. It's surrounded by nature and is located at the bottom of the Triberg falls, a landmark in the Black forest. The waterfalls were amazing and the cool breeze around them much needed after a super warm drive. We went to see the town of Triberg after taking some good pics by the waterfalls and were faced with cuckoo-clock-everything. I mean really, the city is known for it's cuckoo clocks, but that stuff was absolutely everywhere. The houses were cute however and you could have taken a picture absolutely anywhere and it would have looked like a perfect post card (to send home maybe? sorry guys I havent sent anyting yet..).
Horb am Neckar...
Tänne saapuminen oli oikeastaan hieman läppä. Suunnitelmat muuttui, kun haluttiin olla ekassa paikassa pidempään, joten otettiin yksi paikka pois listalta ja pistettiin tilalle "joku kaupunki vaan joka ois matkan varrella ja suht lähellä Stuttgartia". Okei, täällä oli tosi siisti leirintäalue, joka sijaitsi kukkulan päällä. Pystyi esimerkiksi syömään iltapalaa linnan raunion juurella katsellen alas kaupunkiin. Mutta sitten kun lopulta haluttiin illalla mennä kaupunkiin ravintolaan _koska oli lauantai_, ei mikään ollut auki. Asiasta teki huvittavan myös se, että kaupunkiin ja sieltä takaisin ylös kukkulalle pääsee ainoastaan _todella_ jyrkkiä portaita pitkin. Ja nousu ei ole mikään lyhyt. Eli mentiin alas, ei löydetty mitään muuta kuin jostain pubista kylmää wurstsalatia, ja kiivettiin takaisin ylös. Tietenkin oli yö ja kaikkea. Kaupunki on tunnettu keskiaikafestivaaleista, mutta muuten se ei kovin keskiaikainen ole - lähinnä tuli Lappeenranta mieleen. Tämä osa reissua oli aika klassinen loppukevennys. Mitä hemmettiä -kokemukset tuli nyt siis myös kerättyä plakkariin. Ai niin, leirintäalueella oli uima-allas. Sain siis vihdoin talviturkin heitettyä ja voin sanoa uineeni ainakin kerran tänä kesänä.
Well ending up here was a bit weird in the first place. We were supposed to go somewhere else, but because Schluchssee was so amazing and we wanted to stay there longer and just chill one day without doing anything, we decided to change our original route plan a bit. This place got chosen because it's relatively close to Stuttgart and on the way back from Triberg. And okay, this city had a really cool camping place on a steep hill. You could for example just chill by this old ruin/tower thing and look at the city skyline in the night. So that was nice yes, but when we decided to walk the killer steep stairs down to the city to go to a restaurant (after all, it was saturday...) the only thing we found was wurstsalad and a kebab place. Everything was closed. Even the bars. So then after this succesfull experiment of soutern german restaurant culture we of course had to climb back up. Of course it was pitch black by then. So this part of the trip was definitely the comical relief. Oh, and there was a pool. So yes mom and dad, I managed to swim at least once this summer.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti