Ohmden=saksalainen Lemi, ystävät=parhaita

Viikonloppu meni Kirchheimin pikkukaupungin vielä pienemmässä Ohmdenin kylässä. Oltiin eräillä viiskymppissynttäreillä työkaverin kautta, ja oli kyllä hervottoman kiva viikonloppu. Vihdoin kelikin on jäähtynyt 25 asteeseen (joka toki luokiteltaisiin helteeksi Suomessa...Täällä pitkähihaiset ilmestyy silloin takaisin katukuvaan). Oli aivan mieletöntä nähdä tämä puoli Saksasta - perhe-elämä, pikkukylät, skumppa pihapaviljongin alla... Ja autohan oli meidän käytössämme, joten rällättiin jo toista kertaa Shwäbisch Alb -vuoriston (?) rinteitä ylös alas ja tsekattiin uusia pikkukyliä... Ja niiden pikkukauppoja ja pubeja ja mitä näitä nyt on :D

Olutteltan siimeksessä kyläfestareilla. Swaabilaiset kylän miehet kansallispuvuissa, schlagereita, humppaorkesteri...

Ilta-auringossa synttäreillä Ohmdenissa. Paikalla pääasiassa lääkäreitä ja muusikoita. Keitä muita sitä tarvitsisikaan... Ainakaan minä.

Keitä nämä tyypit siis on? Kaksi herttaista nuorta miestä, joiden kanssa ollaan tultu tosi läheisiksi ystäviksi, työskentelee samojen hommien parissa täällä kansainvälisessä keskuksessa kuin minä. Heidän sopimuksensa FSJ-tyyppinen, eli freies soziales Jahr. Monet opiskelijat pitää välivuoden tehden oman alan duunia FSJ-sopimuksella. Valtio maksaa vähän, työnantaja vähän. Myös nämä pojat siis opiskelevat yliopistolla, mutta pitävät nyt duunivuoden. Molempien tehtävät määräytyivät alkujaan omien vahvuuksien, harrastuneisuuden ja kokemuksen mukaan, koska hakuvaiheessa paikka on keskeisempi kuin tehtävä. Palkka on tietenkin vähän kökkö, siksi siis harjoittelu on ehkä vastaavin ilmiö Suomessa. On täällä harjoittelujakin, mutta FSJ kestää vuoden, ja työntekijät todella tulee keskeiseksi osaksi työyhteisöä. Kuulema toisinaan on käynyt niinkin, että näillä ihmisillä on jäänyt opinnot kesken, koska vuoden jälkeen on auennut vakiduunipaikka. Silloin kun täällä oli vielä pakollinen asevelvollisuus, FSJ:n sai hyväksilukea myös siviilipalvelukseksi.

Miespuoliset Kumman kaa -hahmot