Keskustasta Vaihingeniin

Tänne kuuluu ihmeellisen hyvää. Tänne tultuani olen käynyt monenlaisia vaiheita läpi, ja kaikki ne perustuivat pääasiassa siihen, että olen asunut täällä jo kerran. Ensimmäisten päivien aikana huomasin vertaavani aivan kaikkea nyt kokemaani ja tekemääni kahden vuoden takaiseen Stuttgart-elämääni. Pääasialliset huomiot:

2013
-Asunto keskustassa, ehkäpä kaupungin parhaalla paikalla
-Vuokra on edullinen, talo on uusi ja kämppikset mukavia ja siistejä, keittiö aina puhdas
-Monenlaisia kauppoja ympärillä, hedelmäkojuja, ravintoloita...
-Asunnon vieressä aukeaa paikallinen hulppea "keskuspuisto", joka jatkuu pitkälle (mm. eläintarhalle) asti ja jota pitkin pystyy tekemään 10 km juoksulenkkejä
-Graduhommat/opinnot yliopiston keskustakampuksella, kävelymatka puiston läpi
-Päivittäin epämääräistä haahuilua keskustan jäätelökioskien, Starbucksien ja museoiden merkeissä

2015
-Asunto Vaihingenissa (bombfuck nowhere), erittäin luonnonläheisissä maisemissa. Keskustasta noin 15min S-bahnilla
-Työnantajan järjestämä "peruskämppä", talo on vanhahko ja vähän ummehtuneen oloinen käytävistä, "kämppiksiä" on kai noin 20, eli ei tietoa heistä, käytämme tosin samaa keittiötä, joka on joskus siisti. Omat tilat tosi siistit.
-Yksi kauppa
-Lenkille pääsee kyllä, mutta reitit on aivan täyttä maaseutua. Maastot on tosi hyviä, vehreitä ja turvallisia.
-Duunit lähes viereisessä talossa, voi siis nukkua tosi pitkään.
-Keskustassa olen käynyt nyt kaksi kertaa, olen totaalisen otautunut tänne kampuskylään

Alussa vaivasi se, että niitä samoja vanhoja kokemuksia ei nyt vaan tule uudestaan. Oli kuitenkin todella kiinteä osa arkeani suorittaa noita tiettyjä rutiineja nimenomaan keskustassa, juuri niissä maisemissa. Nyt olen vihdoin sisäistänyt sen, että tän kerran ei tarvitse olla millään tavalla samanlainen kuin edellisen, vaan uusista kuvioistani täällä Vaihingenissa voi tulla aivan yhtä tärkeitä ja ikimuistoisia. Enhän tosiaankaan silloin keskustassakaan asuessani ajatellut, että arjessani mitään kauhean ihmeellistä on, mutta aika todellakin kultaa muistot. Olen aivan varma, että joskus vuoden päästä muistelen tätäkin yhteistä jättikeittiötä, kylämäisen pihapiirin läpi töihin kävelyä, lähikauppaan menoa ja maalaismaiseman poikki hölkkäämistä todella lämpimin tuntein. Eli nyt kun olen ollut täällä viikon verran, alan henkisesti vihdoin asettua tänne. Ja itse asiassa on aivan todella hyvä olla juuri nyt. Olin Suomessa lähtiessäni aika levoton, mutta nyt kaikki on vain jotenkin asettunut uomiinsa. Asiaa auttaa myös se, että täällä on keskikesä, kaikki on vehreää, raikasta, tuoksuvaa ja kaunista. Mieli todellakin lepää.

Työt on lähteneet käyntiin aika kovalla rytinällä. Ensimmäinen viikko alkoi käytännön asioihin perehtymisen jälkeen kansainvälisten opiskelijoiden sähköpostien perkaamisella. Outlook on tuttu lelu, sieltä siis tongitaan meilejä pihalle. On itse asiassa niin paljon tässä duunin alkuvaiheessa manuaalista hommaa, että aika on kulunut kuin siivillä aivan joka päivä. Vaikka siis painaakin 8-tuntista työpäivää, tuntuu se paljon lyhyemmältä. Aiemmin olen aika paljon ollut sellaisissa duuneissa, joissa pitää vaan joinain päivinä odotella ja odotella, että kello on vihdoin neljä ja pääsee lähtemään kotiin. Sellasta ei nyt toden totta ole.
Oon ystävystynyt yhden kollegan kanssa, ja sitä kautta tutustuin taas hänen kavereihinsa. Hassua kyllä, mutta tuntui siltä, että sosiaaliset kuvioni olivat jo täysin valmiiksi taputeltu tokana iltanani täällä. Olemme tällä jengillä istuneet iltaisin täällä asuintalojemme lähellä nurmikoilla, pitäneet piknikkiä, tehneet muun muassa pizzaa ja espanjalaista munakasta, grillanneet ja ajelleet autobahnilla katto auki. Kaikki nää tyypit asuu tässä ihan kivenheiton päässä. En ole vielä edes hankkinut saksalaista liittymää, koska kaikki saavat minut kiinni ovipuhelimella vain tuolta alhaalta ovelta rimpauttamalla. Tää on todellakin kylä.

Ainut mikä nyt harmittaa on se, että kaikki kuvani ovat Lumiassa, enkä saa niitä sieltä pihalle! Siis vanha Lumia, ehkä vanhin mahdollinen. Kun yhdistän sen koneeseen uspilla, se alkaa vaan ladata akkua. Koitan keksiä asiaan jonkinlaisen ratkaisun seuraavaan postaukseen mennessä.

Heipähei, oon lähdössä juhannuksen viettoon

Eilen oli juhannus! Ensimmäinen juhannukseni ulkomailla. Vietin sitä suomalaisten kanssa keskustassa. Täällä jo pitkään asuneet suomalaiset pitävät täällä säännöllisesti yhteyttä stammtisch-henkisten iltamien merkeissä (varataan iso pöytä jostakin Brauhausista, syödään ja juodaan porukalla pitkän kaavan mukaan), joista tiedotetaan facebookissa. Eilen oli vuorossa siis juhannusiltamat, ja meno oli aika mielenkiintoista :D Mahtavan laaja kirjo ihmisiä oli saapunut paikalle. Aion nähdä heitä jatkossakin, vaikkakin pääasiassa sosiaaliset kuvioni koostuvat saksalaisista ja yhdestä britistä.