Iltaa maailma, tajusin äsken juuri että tämä on kivointa työtä, mitä olen tehnyt koskaan. Siis missään. Totta kai nyt näin alussa hommat on vähän levällään, mutta työporukkamme on ihan mahtava. Osa on vielä opiskelijoita (intern-sopimus), osa vakiohenkilökuntaa. Itse asetun hyvin henkisesti näiden väliin... Tällä viikolla on tapahtunut taas monenlaista - tavallisten töiden lisäksi ollaan pidetty harjoituskoulutuspäivä henkilökuntamme kanssa, katettu hirvittävä catering-satsi ja järjestetty ensimmäinen varsinainen tulevien vaihto-opiskelijoiden tuutorien koulutustyöpaja. Tai siis itse oon lähinnä vaan pyörinyt mukana seuraamassa käytäntöjä. Nää on välillä ollut vähän ihmeissään, kun oon osallistumassa aina kaikkeen mahdolliseen, vaikka ne ei minulle täällä edes kuulu :D Ollaan lähimmän kollegani kanssa kyllä ihan samanlaisia - aina jos vaan jotakin tapahtuu, me ängetään sinne mukaan. Sellaisessa päivät myös kuluu aika nopeasti. Aion myös mennä tän kv-keskuksen järjestämille retkipäiville, jotka on siis suunnattu opiskelijoille, ja "valvojina" on joitain kv-keskuksen vakityöntekijöitä. Ja sitten minä haahuilemassa.
Vaihingenissa on tapahtunut hurjia, torstaina tämä koko pieni kylä oli pakattu täyteen eri ikäisiä ihmisiä, vähän kuin Ullis vappuna. Osallistujia oli noin neljä tuhatta, ja kyseessä oli siis ulkoilmatapahtuma Allmand open air. Kuvassa näkyvä asfalttialue toimi tanssilattiana, ja musiikki oli todella hyvää.
 |
| Allmandring |
 |
| Kotitaloni |
 |
| Uusi juoksureitti |
Urheilurutiini on pysynyt täällä hyvin kuosissa. Olen aina ollut sitä mieltä, että Saksassa on parempi juosta kuin Suomessa. Etenkin näin kesällä, kun luonto on ihanimmillaan ja illalla on aivan täydellinen keli. Ainut miinuspuoli on se, että jos on vähääkään satanut, tiet on täynnä aivan _valtavia_ etanoita. Siis tarkoitan oikeasti yli kymmenen sentin pituisia ja kahden sormen paksuisia mötköjä. En edes halua ajatella, mitä jälkeä tulisi kun sellasen päälle tallaisi.
 |
| Neckartorin U-bahn, entinen kotiasemani, lempipaikkojani täällä. |
Oon ehkä vähän epäkäytännöllinen, mutta käyn säännöllisesti entisillä kotikulmillani (matka kestää siis yli 20 minuuttia) Neckartorilla ihan vain ostamassa persikoita. Siellä on sellainen pieni välimerellisiin elintarvikkeisiin erikoistunut elintarvikekauppa. Sellaisia oli Berliini pullollaan, mutta täällä niitä ei ihan niin paljon näy. On aivan eri meininki, kun ostaa hedelmät kojuista minikaupan ulkopuolelta. Kun hedelmät ovat saaneet kypsyä kaikessa rauhassa luonnollisissa olosuhteissa, lähtee esimerkiksi persikoista kuoret ihan vain sormilla irti vetämällä. Ja maku on jotain aivan muuta kuin esimerkiksi Suomen S-markettien persikoissa, jotka on usein ainakin jonkin verran paleltuneet pilalle kuljetuksen aikana. Tai on aina jotenkin viileitä, vetisiä ja mauttomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti