Saksalainen päivä

Päivä pärähti käyntiin, kun avasin ikkunan ja sisään huoneeseen tuulahti risteyksessä olevan auton turkkilainen bassojytkeinen haaiiiiilaailailaiii-vibrato-kipale 30-asteisen helleilman muassa. Koska päiväni täällä alkavat käydä vähiin, en ole täydentänyt ruokavarastojani, minkä seurauksena askartelin aamiaisen oliiveista ja riisikakuista. Menin tapaamaan taloni Hausmeisteria ilmoittaakseni, että ensi viikolla muutan pois. Setä ei kuitenkaan ole jaksanut tulla vastaanottoajalleen. Soitan hänelle ja saan kuulla, että tehtäviini kuuluu siivota koko asunto aivan kokonaan, uunista ulko-oveen. Mainitsin, että kun itse muutin kyseiseen siivouspedanttiin taloon, vastassani oli kutakuinkin kaatopaikka, joka piti heti kättelyssä siivota. Luurista kuului tässä vaiheessa kuitenkin vain tuut-tuut.

Lähden Internationales Zentrumiin hakemaan kahta tärkeää paperia. En lähdekään, koska S-bahn ei kulje tänään. Katson, pääsenkö bussilla. Bussiasema on hevonkuusessa, ja normaalisti bussiasemalle pääsisi S-bahnilla. Kännykkäni ei ole älypuhelin, joten en pääse kyllin nopeasti jyvälle vaihtoehtoisista matkustustavoista. Internationales Zentrum on auki vain kaksi tuntia. En sitten mene. Pyydän kampuksella kivaa tyttöä tulostamaan toisen lomakkeista, täytän sen ja pistän eteenpäin ilman IZ:n leimaa. En pistäkään, lomakkeet keräävä toimisto on kiinni 16.7. - 22.7. Ihanaa. Alan metsästää toista tärkeää paperiani IZ:stä puhelimitse. Sieltä suostutaan lähettämään se pdf-muodossa, koska en voinut mitään junien toimimattomuudelle. Laitan kyseisen pdf-version ohjaajalleni. "Tarvitsen sen alkuperäisessä muodossaan", vastaa hän. Luovutan näiden papereiden kanssa.

Lähden tekemään kaupungistauloskirjoittautumista. Kävelen Bürgerbüroon. Otan jonotusnumeron. En otakaan, laite ei toimi. Huomaan, että koko roska on mennyt kiinni 5 min sitten, klo 13.00. Okei. Näen, että emäntä tulee vastaan ja kantaa käsissään tarvitsemiani lomakkeita. "Saanko tuollaisen?" kysyn. "Me olemme kiinni." Selitän, etten tarvitse muuta kuin yhden paperin, jotta voin jättää sen postilaatikkoon. En vie kenenkään aikaa, etenkin kun emännällä on ko. lomakkeita kasa sylissään. "Okei, tämän kerran." Vautsi. Täytän lomakkeen ja jätän sen postilaatikkoon.

Seuraavaksi pankkiin. "Haluan sulkea parin viikon kuluttua pankkitilini, mutta en ole sulkemishetkellä enää Saksassa." Vastaus: Ei onnistu, sinun tulee olla paikalla, kysy vuokranantajaltasi, voivatko he velottaa vuokrasi aiemmin, jotta voit sulkea tilin vaikka samana päivänä täällä itse. No jaa... Onhan tässä ainakin kaksi arkipäivää jäljellä! Soitto vuokranantajalle. Ei onnistu, veloitus tapahtuu aina kuun kuudentena päivänä. Takaisin pankkiin. Paikalla onkin toinen virkailija. "Hahaa, ei ole mikään ongelma sulkea tiliä, vaikka olet Suomessa! Tässä ohjeet! Kollegalla on ollut varmaan paska viikko, kun tommosia höpötteli."

Kotikulmilla otan suunnaksi postin. Kysyn saman tien pihalla tupakoivalta postineidiltä, käykö heillä kortti. "Totta kai!" Loistavaa. Lähden kotiin hakemaan 10-kiloista pakettiani. Kannan sen lievästi hikoillen postiin. "Joooo mut ei meillä tuo kortti käy." Sitten automaatille. Ja takaisin. "Hei sori mä tossa vahingossa pyyhkäsin kädellä tota pakettitarraa, joten toi osoite meni vähän epäselväksi, voitko tehä uuden?" En muista tarkkaan ulkoa väliaikaista Suomi-osoitettani, koska oma kotiosoitteeni tulee käyttöön uudestaan vasta 1.9. Katson kännykästä, koska muistan, että kirjoitin ko. osoitteen jonnekin. Akku loppuu. Heitän 30% osoitteesta arvauksella. Meneepähän ainakin Suomeen!
Tietenkin kaikki tämä yli 30-asteisessa etelähenkisessä miljöössä.
ONNEKSI ON PERJANTAI.