Paluu

Saksa teki minulle hyvää. Olin halunnut tarkastella saksalaista yhteiskuntaa läheltä jo pitkän aikaa, ja nyt tämä toimenpide on suoritettu. Kaikkien niiden, jotka nauttivat matkustelusta, tulisi kokea ulkomailla asuminen ainakin kerran elämässään. On vaikea sisäistää vierasta paikkaa kunnolla alle viikon silmäyksellä. Myös legitiiminä osana yhteiskuntaa toimiminen avaa uusia tapoja kokea aivan uusi maa, joka ei yhtäkkiä olekaan Suomi.

Nyt kaiken kaikkiaan pystyn kenties jopa luomaan jonkinlaisen yhteenvedon asioista, joita Suomesta Saksaan väliaikaisesti muuttavan on ihan kiintoisaa huomioida. Pieniä ja isoja, enemmän ja vähemmän turhia.

-Maksukortit. Suomessa maksetaan kortilla kaikkialla. Rupisinkin pikkukioski huolii kortit. Saksassa ei. Uusi minäsi on käteisellä maksava automaateilla säännöllisesti käyvä henkilö. Jos hankkii saksalaisen pankin maksukortin, mahdollisuudet ovat hieman paremmat. Ihmiset eivät maksa korteilla erityisen usein, koska he eivät "halua antaa tietojaan" siinä vaiheessa, kun pin-koodi näpytellään lukijaan. Ottoautomaatit muuten imaisevat kortit sisään vanhan ajan malliin.
-Sunnuntait. Et pääse juuri minnekään, koska mikään ei ole auki. Jotkut ravintolat ja kahvilat keskustassa voivat olla, mutta mitkään kaupat eivät. Lauantai-illat käytetään marketissa jonottaen, käteiset iskuvalmiina.
-Paikallisuus. Esimerkiksi kansainvälinen opiskelijakortti on hyvin pitkälti turha. Ilman paikallista läpyskää et ole opiskelija. Suomalainen pankkitilisi ei myöskään käy. Vuokra halutaan ottaa suoraveloituksena ja ainoastaan saksalaiselta tililtä.
-Julkinen liikenne. Saksa on yleisesti ottaen edullinen suomalaisiin hintoihin tottuneelle, mutta julkiset ovat kalliita, Stuttgartissa Helsingin tasolla. Sakot ovat pienempiä. Helsingin 80€= Stuttgartin 40€. Tarkastajat ovat armollisempia,  on mahdollista puhua itsensä ulos sakosta. Olen nähnyt tämän tapahtuvan useita kertoja.
-Etelä-Saksa ja Jeesus-päivät. Pyhäpäiviä on katolilaisella alueella enemmän, toukokuussa vietettiin mm. Pyhän Ruumiin päivää (älä kysy) ja helluntaita pidemmän kaavan (kokonaisen viikon) mukaan. On mukavaa, että on lomaa, mutta ks. Sunnuntait. Kirkon kellot kalkkaa kummallisiin aikoihin ja hyvin usein.
-Ruuan hinnat. Kun totut näihin, paluu Suomeen masentaa. Hedelmät ovat tuoreita, mehukkaita ja edullisia. Puoli litraa makeita mansikoita maksaa noin euron. Isohko kimpale parmesania maksaa 3 euroa. President-brie 0,90 €. Kävin äsken K-marketissa ja sama tuote olisi kustantanut 3,60€. Jäi hyllyyn. Tarvitsen vieroitusaikaa.
-Juoman hinnat. Iso tuopillinen vehnäolutta kaupungin parhaalla ja halutuimmalla terassilla keskustan ykköspaikalla (tää on tietenkin Sky Beach!) on kalliihko ja maksaa siis 4 euroa. Tavanomaisemmassa paikassa 2-3 euron verran. Erityisen halvassa pubissa kumosimme shotteja 50 sentin kappalehintaan. Kaupassa sixpack melkein mitä tahansa olutta on 3-5 euron välillä. Perusviinipullo tai -pahvitölkki 1,50€-2€.

Asuttuani maassa jonkin aikaa voisin luetella enemmänkin asioita, mutta nämä lienevät keskeisimmät ja parhaiten sovellettavissa muihinkin elämän osa-alueisiin. Saksan edullisuus näkyy suomalaisen mielestä tietty lähes kaikessa, ja koen kyllä itsekin, että sain todella paljon irti elostani Stuttgartista juuri siksi, että kynnys _kaikkeen_ tuntui niin matalalta matalien hintojen vuoksi.

Viimeinen ilta oli melko tunteellinen, ja lentokentällä tietynlainen ikävä tunne iski aika kokonaisvaltaisesti. Haluaisin kovasti nähda vielä kaikkia uusia ystäviäni, mutta se on kovin hankalaa.

Ilmeeni lentokentällä vimeisenä päivänä Saksassa oli hieman samanlainen kuin tällä haikealla maissilla

Viimeisenä iltana sain parhaimmat ja ihanimmat ihmiseni seurakseni Schlossgarteniin. Kun ajattelen kaikkia ihania tapaamiani ihmisiä, en voi kuin allekirjoittaa vasemmanpuoleisen ystävyksen sanat: "Be happy forever."

Blogin tulevaisuus on toistaiseksi hieman auki. Jossain vaiheessa sain paljon palautetta, että pitäisi jatkaa postailua Saksan jälkeenkin ja vaihtaa esimerkiksi blogin otsikkoa. Pidin joskus 2000-luvun alkupuoliskolla nettipäiväkirjaa (silloin blogit eivät tosiaan olleet ihan sitä mitä nykyään), mutta se tuntui enemmänkin pienen porukan suljetulta harrastukselta. Jos mieleeni tulee jotakin hauskaa postaamisen arvoista, ehkä pistän joskus tekstiä tulemaan :)