Wiesbaden ja muita pieniä päiväretkiä

Sääpuheella on muuten aivan liian helppo aloittaa. Eli tässä tulee. Suomessakin näyttävät lämpötilat siellä täällä kivunneen jo yli 15 asteeseen. Se tarkoittaa sitä, että Etelä-Saksassa mennään jopa 27 asteessa. Aamurutiineihin on otettu aurinkorasvan levittely, perinteiset kesän tuoksut ovat läsnä ja mikä oleellisinta... piknik-sesonki on taas täällä.

Olimme viime lauantaina kolmen poppoolla Heidelbergissa Neckarin rannalla. Intialaista styroksiboksista, hyvämerkkistä ja silti edullista basic-olutta marketista, hedelmiä, ohi lipuvia laivoja ja kesäkeli - oli siis ehdottomasti kunnollinen nurtsioleilukauden avaus. Koomisimman ilmiön kyseenalaisen kunnian saivat kuitenkin soutelemaan tulleet tyypit. Mitä idyllisin tuo paikka nimittäin souteluun olikaan, he eivät olleet tulleet harjoittamaan perinteistä soutua. Sen sijaan he roudasivat olallaan soutulaitteet aivan rantaan ja fiilistelivät soutua näin niin kuin simulaattorimielessä. Mietimme siinä, että pitäisikö mennä heittelemään ämpärillä vettä päälle, että kaverit saisivat vieläkin hieman aidomman kokemuksen.

Lähiaikojen tapahtumakatsauksesta ei tule unohtaa myöskään Wiesbadenia, jossa kävimme tätä edeltävänä viikonloppuna. En tiennyt kaupungista juuri mitään muuta kuin että se on yksi harvoja isompia kaupunkeja, jossa ei ole minkäänlaista opiskelijakulttuuria. Ei siis AMK-tyylistä Fachhochschulea eikä yliopistoa. Se on myös tunnettu kasinostaan ja tietynlaisesta Saksan mini-Monacon maineestaan. Amerikkalaiset miehittivät aluetta toisen maailmansodan jälkeen pitkään, ja tälläkin hetkellä siellä toimii oikean pikkukylän kaltainen kasarmialue, jossa amerikkalaiset voivat käydä amerikkalaisissa supermarketeissa ja unohtaa hetkeksi edes olevansa Saksassa.

Kurhaus Wiesbaden

Koko kaupungin rakennustyyli ei ollut vanhan kaupungin arkkityyppiä ja mukulakivikatuja juuri nähnytkään, mutta siksi se itse asiassa oli melko viihtyisä ja vierailemisen arvoinen paikka. Pienikokoinen Stuttgart tuli mieleeni. Lisänä vain jotakin omaa, mitä ei ole muualla. Keskiössä ainakin oman reittisuunnitelmamme näkökulmasta oli kasinorakennus ja sen vieressä sijaitseva kylpyläkulttuurin keskusrakennus Kurhaus. Näitä rakennuksia ympäröivat idylliset puistoalueet kahviloineen, lampineen ja suihkulähteineen. Vaikka Dostojevski saikin inspiraationsa Uhkapeluri-romaaniinsa juuri tässä lokaatiossa, päätimme yksimielisesti jättää kasinon kotkotukset väliin ja vain istuskella ja mehustella auringossa.

Kurpark Weiher

Keskustan tunnelmia

Wiesbadeniin pääsee suoraan junalla Mainzista ja Frankfurtista alle puolessa tunnissa. Seurueessa oli tällä kerralla auto, joten vähäruuhkaisella autobahnilla meillä kesti vähän yli tunti ihan Germersheimista Wiesbadeniin asti.

Tällä kertaa siis tällaisia pienimuotoisia seikkailuja täällä. Entä kuinka arki sujuu teillä siellä?