Henk.koht sääongelmat, arki ja nimet

Hiiohoi!
Englannin-matka meni loistavasti, ja elo sen jälkeen on noudatellut perinteistä viikkoaikataulua: Maanantaina päivällä kirjoittelua ja illalla tutorium, tiistaina yksi seminaarikerta,  keskiviikkona seminaarikerta, kirjoitusmoduuli ja luento. Torstait ja perjantait ovat kirjoituspäiviä, koska silloin ei ole mitään muuta. Ja toisinaan vuorossa on auringonottoa puistossa artikkelin tai parin kanssa.

Tietokonetilat eivät ole täällä mitään HY-ihmisten tietämään ja arvostamaan Aleksandriaan verrattuna. Printtaaminen on kallista, niinpä juuri kukaan ei yliopistolla printtaa. Eräs irlantilainen pisti äitinsä Irlannissa tulostamaan 80-sivuisen readerin paikallisessa copy shopissa ja lähettämään tänne postitse. Tuli halvemmaksi.  Pdf-tulostimia tai skannereita ei tietääkseni keskustakampuksella ole, tai jos on, ne on jossain visusti piilossa. Varmaan miettivät, että ei kannata, koska sellaisten avulla rahastaminen olisi liian hankalaa. Tietokoneista mitkään eivät ole ohjelmistoineen englanniksi, ja kieliasetusten muuttaminen ei onnistu muuten kuin näppäimistön osalta. Ja saksalainen näppäimistö on itse asiassa huomattavasti lähempänä suomalaista kuin englantilainen, mikä ei varmasti yllätä ketään, puuttuvathan ääkköset englannista kokonaan. Olen siis kirjoittanut graduni melkein valmiiksi saksalaisella Wordilla tottuen jo melkein siihen, että y:n kohdalla on z. Jos työssä kuitenkin ilmenee muutama Zhdistzneet kansakunat tai zleiskokous, en olisi mitenkään liian yllättynyt.

Aineisto! Sieltä se analyysi ponnistaa.

Suomalaiset ovat ehkä lukeneetkin uutisista, että tällä hetkellä täällä koko Länsi-Euroopassa on valloillaan jokin kylmäaalto. Kun sääkarttoja katselee, se tarkoittaa näemmä 15-21 asteen lämpötiloja -.- Ja joinan päivinä tietty sataakin, se on ihan selvää. En näe tilanteessa mitään omituista. Etenkin, kun tämä nyt kestää noin viikon, ja sitten on taas riemullinen paluu hiki-ilmoihin... Mielestäni nyt on itse asiassa oikein hyvä. Tietty sade rajoittaa arjen aktiviteetteja, joten siitä nyt voi aina luopua. Mutta pari peräkkäistä sadepäivää nyt vain kuuluu lähes kaikkiin lämpimiin ilmastoihin, halloooota!
En kyllä ole koskaan oikein hahmottanut lämminsäävouhotusta. Kaikki on olevinaan pilalla, kun keli on "huono". En ole kesäihmisiä, helle pistää hikoiluttamaan (en tiedä miksi minulla niin kovasti, ehkä tukan takia ) ja saattaa pilata kokonaisen päivän. Jos on esimerkiksi kävellyt aamupäivällä jonnekin ja hikoillut siinä samalla, se hiostuksen tunne jää koko päiväksi ja häiritsee oloa. Vielä kun se kuivuu ihoon, niin hurraa. Helteisen päivän jälkeen on myös vaikeampi nukahtaa ja jos vielä yölläkin on lämmin, joudun ravaamaan kylmässä suihkussa vähintään pari kertaa. Olen ehkä oikeasti eskimo. Jos saisin päättää, täällä olisi koko ajan 15 astetta, aurinko paistaisi muttei hiostaisi ja ohut vuoreton kevättakki olisi vakiovaruste. Kevät on kivin.

Puiston penkki, Great Gatsby ja +16. Me likey.

Mutta se on kieltäämättä ihan hauskaa, että Suomen poikkeuksellisista helteistä uutisoidaan nyt ympäri Eurooppaa :D Ehkä stuttgartilaiset aurinkoa kaipaavat pitäisi lähettää rantalomalle Lappiin!

Sadepilvet tulossa sabotoimaan juoksulenkkiä. P.S. Tähän mennessä jo neljä n.  10 km lenkkiä heitetty sateessa. Toimi ihan hyvin hyvillä varusteilla! Ja raikasta oli.

Nimistä piti vielä mainita. En tiedä, onko jotenkin yleistä, että ulkomailla asuvilla tai opiskelevilla on jonkinnäköinen tarve kehittää itselleen jokin ulkomaan nimi. Tutustuin täällä ekana päivänä yhteen tyttöön, joka esitteli itsensä nimellä Alice. Toisille tuttavilleni hän oli kuitenkin sanout olevansa Annie. Myöhemmin myös Ann astui mukaan. Ja kun lopulta hänen profiilinsa löytyi naamakirjasta, katsoin aika ihmeissäni, että aha, sen nimihän on oikeasti joku _aivan_ muu, eri kirjaimella alkava, ja selkeästi itäeurooppalainen, ns. outo nimi. Sama ihminen esitteli kaveriaan Pavelia nimellä Paul. Siis ihan oikeasti? Kyseessä ei edes ole ainut tapaus, jossa omaa nimeä ollaan väännetty englantilaiseksi lähiversioksi (tosin Ann/Alice/Annie -tyypillä se ei ollut edes lähellä). Tyyliin Omur -> Arnold,  Daygu -> Daisy. Pikkasen ehkä kummallista. Itse tykkään turkkilaisten ja itäeurooppalaisten nimistä, enkä ainakaan koe, että niitä olisi esim. jotenkin vaikea lausua. Ehkä se kansainvälinen identiteetti/nimi vain joillekin on sitten tärkeämpi kuin toisille.

Lisäksi eräs tyyppi tuli avautumaan minulle joissain illanistujaisissa, miten kateellinen onkaan, kun minulla on kansainvälinen nimi, Jenna. En tiedä, en kyllä olisi silti sitä varmaan mihinkään vääntämässä, vaikkei se olisikaan. Täällä meillä suomalaisilla on ihan tavalliset suomalaiset nimet, eikä kyllä kellään ole ollut tarvetta keksiä jotakin uutta nimeä. Ei ehkä sovi sitten meidän mielenlaatuumme. Nimi on nimi.
Lausuminen on tietty asia erikseen. Olin esitellyt itseni suomalaisittain Jennana ihan normaaliin tapaan, mutta huomasin, että ympärilläni _kaikki_ (paitsi suomalaiset) lausuvat sen englantilaisittain. Onhan se tietty ymmärrettävää, että jos käytetyin kieli on englanti, ja uudet tutut näkevät amerkikalaisen/englantilaisen näköisen nimen naamakirjassa, se äänetään samoin kuin on telkkarista tms medioista kuultu. Joten olkoon sitten Tsena. Itse asiassa nykyään reagoin Tsenaan herkemmin kuin Jennaan. Sitä vain tulee kaikkialta.

Tästä lähtien ajattelin täyttää joka vuosi 25

Sää oli suosiollinen tiistaina 14.5., joten värkkäsin synttäripiknikkiäni varten eväät noin 20:lle enkä edes hajonnut siihen. Oli mukavaa vain istua, syödä ja höpötellä mukavien ihmisten kanssa. Stuttgartin keskusta tarjoilee kyllä todella houkuttelevia piknikpaikkoja. Esplanadiin verrattavissa oleva puistoalue jatkuu lampineen, patsaineen ja lähteineen pitkän pitkän matkan, ja nurmilla on aina paikallisia joko ottamassa aurinkoa tai muuten vaan tapaamassa toisiaan.

Nakit silmillä, nuoruus takana

Piknikin jälkeen siirryimme ensimmäisen Stuttgart-kuukautemme suosikkipubiin parille pikkuoluelle,  minkä jälkeen kömmin kiltisti pehkuihin tämän päivän suurta kirjoitusvyyhtiä ennakoiden. Ja selvitty on. Tästä on siis hyvä kaikkien eilisten kivojen muistojen kera suunnata helluntaiviikon (voi kyllä, helluntai = viikon loma täällä päin Saksaa) reissulle Englantiin!

Kielipuoli

En olisi muuten ikinä uskonut, että suomeni pystyisi heikkenemään kahden vieraan kielen aktiivisen päivittäisen käytön ohessa. Käytännössä hoidan täällä lähes kaiken sosiaalisen kaveripohjaisen kanssakäymisen englanniksi ja systemaattisemmat keskustelutilanteet, kuten ostostilanteet puolestaan saksaksi. Toisinaan kiusaan itseäni lisäämällä soppaan vielä ruotsin, koska mielestäni olin paljon parempi ruotsissa kuin saksassa, ja kun täällä kuitenkin on myös ruotsalaisia.... Olen kuitenkin huomannut, että ruotsini on mennyt paljon epävarmemmaksi ja sekavammaksi kuin ennen. Lähes käyttökelvottomaksi. Ja olen täysin varma, että se johtuu nyt tästä saksan kielestä! Onko oikeasti mahdollista, että jotkut ovat sujuvia 4-6 kielessä? Sen on pakko olla legendaa! Tuntuu, että mitä enemmän uusia kieliä päähän asettuu, sitä varmemmin ne ovat aina pois jostain aiemmasta. Kaksi vierasta kieltä kerrallaan on miulle ok.

Suomeksi tulee viestiteltyä kotipuoleen ja käytyä Fb-chatteja, mutta itse puhuminen voi olla paitsiossa helposti kaksikin päivää. Ja ilmeisesti siinä ajassa tapahtuu aika paljon. Kotipuolessa väitän olevani puhetilanteissa aika verbaalisesti sujuva, siis käyttäessäni suomea, mutta täällä mietin aina naurettavan kauan jotakin yksittäistä sanaa. "Ja siis siis siis se mikä se nyt oli, se semmonen öömm mikä se nyt oli..." Lisäksi lauseistani tulee toisinaan hieman pimeitä. "Ei kun murojen kaato ekana, sitten maitoja." Ja koittipa eräs toinenkin suomalainen muistaa sanaa nallekarkki ja päätyi sanomaan muovikarhu. Suomen kieli reagoi tähän maahan oudosti! On todella kiinnostavaa seurata, miten nopeasti tai hitaasti verbaalisuus palaa normaalille tasolle elokuussa, kun paluu suomen kieliympäristöön koittaa.

Vappu ja jotain muuta

Moi!
Pieni hiljaiselo selittynee jossain määrin sillä, että olen ollut erilaisten kirjoitustehtävien alle hautautuneena. Toisaalta olen kokenut velvollisuudekseni nauttia myös nyt tästä kesästä, kun se jo ihan oikeasti täällä on käynnissä. Suomessa kuulun siihen vähemmistöön, joka ei kesää erityisemmin arvosta, mutta kaipa nyt ainakin kolkon viime kesän jälkeen täytyy edes yrittää auringossa makoilla, kun kerta voi.
Aurinko onkin täällä jokin aivan erityinen mötkäle. Vaikka kuinka rasvaan naamani, se tuntuu aina palavan ainakin vähän. Nenän vakioväriksi on asettunut eri sävyissä vaihteleva punainen. Olen auringossa joka päivä ainakin tunnin verran, koska päiväni alkaa nykyään sillä, että joko pyöräilen tai kävelen (2-3 km) kampukselle kirjaston koneelle kirjoittelemaan. Jossain vaiheessa iskee pakottava tarve siirtyä artikkeleiden tai kirjan kanssa pihalle. Mutta miten erottaa suomalaisen kahdenkymmenenviiden asteen lämpötilassa? Helposti! Kaikki muut istuvat, höpötteletvät tai ovat vain. Suomalainen hikoilee, hohkaa punaisena ja näyttää kaikin puolin siltä, että olisi saunassa.Vaatteet päällä. Kuulin, että heinäkuussa lämpötila voi täällä päin kohota 33-37 asteeseen, mikäli aiempia kesiä on uskominen. Oh help me. Ei kai siinä muuten mitään, mutta kun nukkumisesta tulee jo Suomenkin kesässä miulle niin haastavaa.

Se, mikä oikeasti hieman harmittaa täällä, on opiskelijaperinteiden puuttuminen. Vaikka itse olen jo valmistumassa, eikä asia sinänsä miuta koske, niin välillä käy ihan aidosti niin valtavan paljon sääliksi niitä, jotka opiskelevat tämänkaltaisessa ympäristössä koko yliopistoaikansa. En ole varma, onko muissa Saksan yliopistokaupungeissa samoin, mutta mitään esimerkiksi osakuntien ja ainejärjestöjen tyylistä historiallista, hehkeää ja juhlavaa ei ole. Opiskelijat eivät missään vaiheessa pääse tuntemaan sitä erityistä tunnetta, joka vain akateemisilla pöytäjuhlilla vallitsee. En tiedä, onko täällä paljoakaan sellaista, joka saisi opiskelijat kokemaan, että juuri he ovat oikeutettuja olemaan osana jotakin erityistä, jatkoa traditiohistorialle. Ei ole kyykkäturnauksia, ei laskiaista karnevaalitunnelmassa, ei vapunjuhlintaa, Mantan lakitusta, haalareita, ei sitsejä, akateemisia pöytälauluja... Totta kai täällä on aina bileitä. Kaikenmaailman reivit ovat suurempia, mahtavampia ja kauniimpia. Mutta näköpiirissä ei ole mitään sellaista, joka olisi nimenomaan heille, yliopisto-opiskelijoille. Konsepti on aina sama: aloittele kotona muutamien kavereiden kanssa ja siirry bilepaikalla, usein johonkin baariin, joissa jumputus on tosiasia. Eiväthän kaikki suomalaisetkaan opiskelijat Suomessa juhlavaa ja järjestöpohjaista opiskelijaelämää tarvitse, mutta rehellisesti olen sitä mieltä, että jostakin niin ainutkertaisesta pois jättäytyminen on hieman surullista. Mutta kuten sanottua, mikäli jotakuta ei aidosti huvita, asiasta ei voi kiistellä.

Koko kansan perinteitä täältä Sakasta kuitenkin löytyy! Vappua ei tietenkään vietetty mitenkään muuten kuin yhtenä kalenterin punaisista päivistä, epämääräisenä arkipyhänä. Jotkut kommunistit taisivat heittää pari polttopulloa jossain. Mutta Frühlingsfest, oi se Frühligsfest! Kaikki varmaan tietävät Oktoberfestin. Kuvitelkaa sama, mutta keväällä! Ja ehkä hieman pienemmällä kv-turistivolyymilla. Vierailijoita festeillä kuitenkin käy noin 1,5 miljoonaa joka vuosi. Naiset pukeutuvat dirndl-mekkoihin ja miehet lederhoseneihin. Kalja tulee litran tuopeissa. Oleilu tapahtuu valtavissa teltoissa. Tanssiminen sijoittuu penkeille. Istuminen ei kuulu asiaan. Koko viritykseen kuuluu valtava huvipuisto, ja koko installaatio on rakennettu noin 15 päivässä. Käytiin festeillä ekan kerran parisen viikkoa sitten. Tunnelmat olivat aika saksalaiset.

Vappulomavieraani kanssa tuli vietettyä kuusi huippua päivää. Tiistaina vappuaattona otettiin aluksi rennosti ja käytiin italialaisessa ravintolassa. Siitä otettiin suunta kohti Frühlingsfestejä. Alue oli todella siistin näköinen myös iltahämärässä.

Keskiviikkona vappupäivänä ohjelmassa oli vappupiknikki suomalaisten Stuttgart-kavereideni kanssa. Sää oli itse asiassa todella hyvä, lämmintä oli ehkä 20 astetta, vaikka kuvissa näyttää haljulta. Aurinko ei porottanut, mutta peruslämmintä oli koko ajan. Sijainniksi valittiin puisto Bad Cannstattissa. Piknikin suosituin eväs oli olut. Olimme vähemmistössä ruokaeväidemme kanssa.

Kun muut ehti jo lähteä...

Piknikiltä käveltiin jäätelöpalluralle Bad Cannstattin keskustaan ja siitä kaikkien aikojen museoon... Nimittäin sikamuseoon! Paikan pihalla oli myös possuaiheinen Brauhaus. Nöf!

Possumuseon possumytologiaosasto

Seuraavana päivänä matkattiin Tonavan rannalle! Kaupungin nimi oli Ulm, ja pelkkä junamatka sinne oli harvinaisen ihana. Raiteet menivät jättimäisten kukkuloiden, harjujen ja satumaisen pikkukylän halki. Istuin junassa ja ajattelin, että on tämä vain mieletöntä olla täällä! Huutomerkitän koko ajan, koska olin niin liekeissä koko päivästä ja Tonavasta, jota en vielä ollut nähnyt. Kaupungissa oli mm. vino talo, valtavan upea katedraali, kanavia ja aivan ihanan näköistä vanhaa kaupunkimaisemaa.

Seuraavana päivänä olikin vuorossa pieni sademaisema, joten se sopi hyvin suunnitelmaan viettää hidas Stuttgart-päivä. Tuli yksinkertaisesti shoppailtua ja syötyä. Starbucksin suklaatryffelikakkupalanen osoittautui todistettavasti sellaiseksi, jota kaksi ihmistä ei edes pysty jakamaan saamatta jonkinlaista ähkyä. Perjantaista huolimatta ilmassa oli pientä vappuväsymystä, joten sen kummempia baardeja ei kuvaan kuulunut.

Lauantaina mentiin S-bahnilla Ludwigsburgin lähikaupunkiin. Herttuanlinna (Residenz) oli visuaalisen ihmisen unelma. Paikkaan kuului muistaakseni 5-6 eri museota ja keramiikkamuseon yhteydessä pääsi katsomaan oikeaa barokkiajan päheydessään kimmeltelevää asuinhuoneistoa. Harmitti aivan todella, että kuvia ei saanut ottaa. Katsottiin myös barokkigalleriaa sekä pukumuseota (ne mekot, ne kengät!).

Sunnuntai oli sitten perinteisempi stuttgartilainen kesäpäivä, jota vietimme jälleen pikniktunnelmissa. Tuli makoiltua auringonottoasemissa reilu tunti, ja jaloista löytyy nyt polvihousurusketusrajat. Sain myös vihdoin katsastettua katolisen uusbarokkisen Marienkirchen, jonka ohitse pyöräilin joka päivä kielikurssin vielä ollessa meneillään. Päivän päätteeksi tuli testattua terassi lähellä Rathausia. Olin katsellut sitä joskus keväämpänä ja ajatellut, että sitten kun on kesä, sinne on vielä mentävä. Radler maistui raikkaalta aktiivisen auringossa makoilun päätteeksi :)

Ensimmäiset hellepäivät

Hei kaikki,
tiesin kyllä, että olen oikeasti aika etelässä nyt, mutta siltikään mikään ei valmistanut miuta viime viikon 20-30 asteen ilmoihin. Lähinnä kuuman kesäpäivän tuoksut tuntuivat epäloogisilta huhtikuussa. Paloin naamasta puolen tunnin puistomakoilun seurauksena, joten otsan ja nenän päällimmäiset kerrokset kuoriutuivat viikon mittaan onnellisesti pois.
Löysin kotitaloni viereisestä valtaisasta schlossgartenista aivan uusia ja vaikuttavan näköisiä kohtia. Niin vain aurinko ja valo muuttavat maisemaa.

Schlossplatzilla ottamassa rusketusta. Tai punaa.

Ns. takapihaltani. Mukava pieni lampi ja vasemmalla terassi sen rannalla.

Nestehukkaiset neidit haki kokista

Näitä on täällä niiku lokkeja Suomessa

Elämäni akateeminen ulottuvuus on myös ollut suhteellisen kovassa käytössä, sillä jokaiselle Academic writing skills -sessiolle pitää valmistella jotakin tekstintynkää, joka toivottavasti vielä päätyy graduun. Sellaista tapaamiskertaa/seminaaria ei ole, jonka jälkeen mitään ei tarvitsisi kotosalla tehdä tai jatkaa loppuun. Jostain kumman syystä kaikki tapaamiskertani ja suositeltavat oheisseminaarit sijoittuvat tiistaihin ja keskiviikkoihin. Eräs tutorium-tapaaminen on aina maanantai-iltaisin. Eli käytännössä olen vapaalla torstain, perjantain ja varsinaisen viikonlopun päälle vielä lähes koko maanantain. Torstaisin ja perjantaisin sitten kasaan gradua suomeksi.

Loman puuhat + yliopistomaailma

Moi,
olen taas kipeänä! En saata ymmärtää, miten voikin olla, että täällä 1,5 kuukauteen voi mahtua ekana yksi lyhyt lentsu, mykoplasma ja vielä toinenkin lentsu. Kun kotopuolessa en kuitenkaan ole juuri koskaan kipeänä. Nyt sentään on tosiaan ihan perusräkimistä kyseessä, mutta ei silti ole mitenkään erityisen mukavaa niistää seminaarin aikana nenää viiden minuutin välein. Täällä kyllä koko ajan joku yskii hillittömästi esimerkiksi julkisissa, eivätkä porukat juurikaan vaivaudu laittamaan kättä suun eteen. On siis melko selvää, että juuri junissa ja busseissa bakteerit ja virukset leviävät. Mykoplasman kanssa auttoi "kotilääkärin" mukaan antama antibioottikuuri, eikä tarvinut mennä lääkäriin, vaikka sekin sinänsä olisi kai ihan tehtävissä täällä. Kiitos vielä kotilääkärille :)

Kotopuolessa harrastan myös suhteellisen paljon liikuntaa, ja tunnen tällaisten passivikausien aikana ja jälkeen itseni myös jokseenkin henkisesti lösähtäneeksi. Monta viikkoa ilman mitään liikuntaa kipeänä lojumisen takia... En suosittele. Lenkillä olen kuitenkin ehtinyt käydä. Shoppasin Deichmannilta hintaan 19,90€ todella hyvät juoksukengät, ja todella hyvin ne veivätkin valtavia puistoreittejä, joiden vieressä asun. En malta oottaa, että viimeisinkin räkimispöpö häipyy ja pääsen juoksemaan.

Mutta jotain iloistakin kerrottavaa on, sain nimittäin viime viikon perjantaina saksan intensiivikurssin loppukokeen tehtyä. Kuullunymmärrys oli melkoista tervanjuontia, mutta muut osiot menivät ihan hyvin. Kurssin aikana tuli myös hyvin totuteltua minä-puhun-ja-te-istutte-ja-kuuntelette -asetelmaan, joka oli toimistotyöläiseltä ja yksinäiseltä gradunkirjoittajalta/kirjatenttijältä jo lähes unohtunut. Tänään alkoikin varsinainen hommien teko täällä, ja pääsin koeajamaan keskustakampuksen luentosalit. Oli mukavaa. Olisi toki ollut vielä mukavampaa, jos nenä ei olisi ollut 80% tukossa. Huomenna "academic writing skills", jihaa.

Pääsiäisenä käytiin mm. Esslingenissa







Kuvista haivaittavissa seuraava draaman kaari: matkalla kohti Esslingenin linnaa, jonne piti kiivetä aika monta porrasta. Matkan varrella piti ihmetellä viini-istutuksia. Siitä suunnaksi keskustan protestanttinen Stadtkirche St. Dionys.
Tykkään käydä katsomassa kirkkoja.  Etenkin tällaisella kulttuurihistoriallisella alueella pieni uskontoa tutkiva ihminen on pähkinänä. Vanhat kirkot on usein rakennettu 1000-1300-luvuilla katolisiksi, mutta uskonpuhdistuksen aikaan tai sen jälkeen ne on omittu protestanttisiksi ja tuon kyllä huomaa monenlaisista yksityiskohdista kirkkojen sisällä. Joissain loistoa on haluttu jättää paikoilleen, mutta joissain kirkon sisätilat ovat harvinaisen karut. Myös alueen historialliset kreivit ja kuninkaalliset seikkailevat säänöllisesti kirkon sisältä löytyvässä patsaskuvastossa. Toisinaan kyllä harmittaa entistä kirkko-opasta, että monissa kirkoissa on todella huonosti arkkitehtuurisia ja historiallisia näkökohtia koskevia esitteitä. Etenkään englanniksi.

Käytiin myös Tübingenissa, jossa olen siis jo kerran käynyt yliopiston retkipäivän merkeissä. Tällä kertaa sää oli aika viileä, vaikkakaan tuulta tai muuta ikävää asiaa ei taivaalta tullut. Sen vuoksi kovin montaa kuvaa ei tuolta reissulta ole.



Tübingenissa pidin siitä, että vanhaa ja kaunista kaupunkia ei väkisin ole haluttu survoa rumaan kauppakeskuslaatikkomuottiin. Kuten vanhassa Lappeenranassa, esimerkiksi vaatekaupat ovat yksittäisinä liikkeinä keskustan katujen varrella. Huonosti rajatussa kuvassa on raatihuone. Ja ruokakuvaa oli pakko esitellä, koska kyseessä on itselleni aivan uusi tapa syödä linssejä. Halusin ottaa jotain kevyempää ruokaa monen päivän lihakuurin jälkeen, mutta linssit itse asiassa maistuivat todella lihaisilta :D Samaten myös kastike, joissa ne olivat. Ja suureksi yllätyksekseni paikallisten nuudelien, eli spätzlejen, päällä köllötteli kaksi nakkia. Kummallinen lounas, mutta oikein hyvä. Pääsiäisenä tuli muutenkin syötyä ns. perinteisesti. Kuulemma pitkäperjantaisin täällä syödään usein kalaa, joten kylmäsavulohipasta oli oikea valinta. Pääsiäissunnuntaina lautasille eksyi Lidlin (pakaste)lammasta ja vihanneksia.
Muusikon kanssa oli myös mukavaa käydä soitinmuseossa :)

Matkailuhöpinöistä tulikin mieleeni, että olen nyt buukannut itselleni seuraavanlaiset lennot:
Stuttgart-Lontoo-Stuttgart 16.5.-23.5.
Stuttgart-Helsinki-Stuttgart 19.6. - 24.6.

Tiedän, että on varmastikin monesta näkökulmasta katsottuna fail mennä Suomeen juhannuksen viettoon, koska kelit ovat aina ihan kamalia ja mökkirantojen vesi vielä kylmää, mutta tuo ajankohta on melko puolivälissä hengailuani täällä, ja huomaan jo nyt kaipaavani valtavasti tiettyjä Suomen asioita. Ehkä neljä kokonaista päivää siellä tuovat myös lisäpotkua loppuaikaani täällä Stuttgartissa, ja ehdin alkaa kaivata noiden päivien aikana jo tännekin takaisin :)

Pääsiäisloma

On tullut vietettyä mitä rennoin pääsiäisloma erityisen suomalaisvieraan seurassa. Ohjelmassa oli mm. historiallisten soitinten museo, Esslingen ja Tübingen. Kirjoittelen tarkemmin kuulumisia myöhemmin, koska huomenna jatkuvasta arjesta huolimatta meininki on edelleen tällä hetkellä pitkälti: