tiistai 29. syyskuuta 2015

Kiireitä ja outoon syksyyn sopeutumista

Laiska kirjoitustahti johtuu pääasiassa totaalihopusta työpaikalla... Viime viikon perjantaina inboxissani luurasi 102 vastaamatonta mailia. Ja tämä kuvastaa kuviota. Tällä hetkellä tuijotan tosi paljon ruutua, vastaan ahdistuneillekin ihmisille mahdollisimman korrektisti ja koitan pitää saksan kieliopin kuosissa.
Lisäksi aloin tehdä iltaisin (hieman) etätöitä vanhaan työpaikkaani.

Something old

Something new
Something blue
And then there's you
Minua on vaivannut tunne siitä, että ehkä elämäni parhaan kesän muistot elävät tässä huoneessa, mutta samaa todellisuutta ei enää pysty saamaan takaisin. Hyvät muistot ovat tietenkin aina kotiin päin ja toki parempia kuin pahat, mutta silloin kun ne ovat niin ihania, että koko elämä tuntuu muuttuneen, on niihin liittyvästä ajasta vaikea päästää irti. Olen ollut hyvin hämmentyneenä täällä aina iltaisin. Shortsit on edelleen tuolin nojalla, Füssenista hankittu aurinkorasva tönöttää lavuaarin reunalla ja kun katson ikkunasta ulos, puut ovat edelleen vihreitä (kiitos saksalainen syksy), ihan kuin mikään ei olisi muuttunut.

Viime viikonloppuna sanoinkin Maciekille, että haluan uusia muistoja, minkä jälkeen lähdettiin ajamaan. Ajettiin ympäri Ohmdenia ja sen lähikyliä ja päädyttiin paikallisen tulivuoren huipulle. Joku sitten toteskin, että 300 miljoonan vuoden tauon jälkeen vuoren sietäisi nyt vähän alkaa heräillä, että Jennalle tulis jotain muistettavaa syksystä. Myöhemmin me ja kaksi pikkukylän saksalaista kasvattia hengattiin rivitalon pihalla ja koitettiin muistaa ulkoa eri kielien säädyttömiä sanoja ja syötiin bretzel-snackeja.

Tää syksy on muuten ihan samanlainen kuin suomalainen loppukesä. Takin kanssa ainakin minulla on tuolla vielä vähän liian hiostavaa olla, mutta pitkähihainen on jo hyvä pitää mukana. 18 on aika peruslämpötila, eikä kauheasti ole tuullut.

Lately I've been quite busy with work. I'm there, then I'm doing grocery shopping, then I'm home enjoying some Finnish television in my solitude. I also made a part time home office contract with the company I worked in before I got here. Autumn is something new, and I have to get used to it. Summer is in the past... but not really if you take a closer look at my room. Everything seems to be the same. Exactly how the ghost of summer past left it :D I don't even know when exactly the summer came to an end. Just one morning there was mist and it was chilly. Trees are still green. 

I told Maciek I needed new unique (autumn) memories, so we took a short trip back to the Schwäbisch Alb. There was a volcano, which could have started erupting asap... Something to remember at least. But on the top there were gliders flying crazy close, so hazardous enough, will do this time :)
Otherwise this autumn has reminded me of Finnish late summer, weather-wise I mean. 18 celcius is pretty basic.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Flashback from July


Kaikesta en täällä aina ole muistanut raportoida, joten tässä lyhyt vilkaisu erääseen kuumaan heinäkuiseen päivään Stuttgartin lähikylien maaseudulle. Ajettiin Schwäbisch Albien huipulle ja seikkailtiin muutenkin siellä täällä. Viime kesän parhaita juttuja. Ja kaikki ne biisit, mitä autossa silloin jytäsi, on nyt mitä pyhimpien kappaleiden listallani. Suomalainen kalpeus ei ollut vielä tuossa vaiheessa muutaman viikon täällä oleilun jälkeen kaikonnut.



I haven't reported all the great things I've been priviledged enough to experience this summer, so here is a memory from July when we drove around the Schwabian countryside and went to see the Schwäbisch Alb. Having only spent some weeks here was still pale as ever.

lauantai 5. syyskuuta 2015

The busiest week

Kuluneella viikolla yliopiston kansainvälinen keskus IZ täyttyi sadoista ympäri maailmaa saapuneista opiskelijoista. IZ:n tehtävä on vastaanottaa kaikki ne ulkomaalaiset opiskelijat, jotka aloittavat maisteri- tai vaihto-ohjelmat. Tällä viikolla saapuivat kaikki ne, jotka käyvät kuukauden mittaisen saksan intensiivikurssin ennen lukukauden alkua. Lukukausi alkaa lokakuun alussa, kun taas kurssi kestää syyskuun ajan ja vähän lokakuun puolelle.
IZ on siisti rakennus, korkeat lasiseinät ja modernit ovenavaussysteemit viimosen päälle. Mutta lasiseinät tarkoittavat valitettavasti myös sitä, että siellä on hemmetin kuuma kesällä. Ja tämä kesä oli ehkä hulluin ikinä. Laskimme keskilämpötilan heinä- ja elokuun ajalta ja se oli jotain 34 astetta. Siis käytännössä joka päivä oli yli 30, joskus jopa 40 ja harvoin alle 30. Suomalaisiin olosuhteisiin tottunut kroppani sopeutui tähän menoon parin viikon sisällä, mutta sisällä toimistossa oli kyllä jatkuvasti hullua ja tukalaa. Kun tähän ympättiin sadat ihmiset samassa tilassa, oli olo mitä mielenkiintoisin. Tämä viikonloppu on siis ollut täysin levolle omistetu. Mutta nyt pitäisi helpottaa, kun suurin osa opiskelijoista on saatu rekisteröityä sisälle ja ensi viikolla alkavat jo kielikurssin luennot (tämä viikko oli orientaatiota meillä IZ:ssa). On ollut hienoa nähdä ihmisiä, jotka on pitkin kesää olleet olemassa pääasiassa niminä tietokannoissa. Oma myös aina kasvattavaa jutella erilaisten ihmisten kanssa. Ihmisten olosuhteet ja lähtökohdat saattavat olla niin erilaisia kuin itselläni, mutta silti aina löytyy jotakin samaa.
En oikein tiedä, miten nyt viettäisin tämän viikonlopun tai iltani täällä ylipäänsä, kun kaikki on oikeastaan lähteneet. Olen nyt urheillut enemmän kuin missään vaiheessa täällä, katsellut suomalaista tv:tä (kiitos vpn) ekaa kertaa oikein ajan kanssa, lukenut kirjoja ja suunnitellut tulevaa. Vaikka se vähän mysteeri onkin.
Last week was crazy. Hunderds and hundreds of students flooded in IZ to get their registerations done, welcome packages sorted and to sign up for the excursions. All the international exchange and master program students are IZ's responsibility, and last week was their arrival week, or at least those who will participate in the intensive German language course before the start of the actual semester in October.
IZ is a cool modern building with lots and lots of glass and nice automatic door opening systems etc, but unfortunately the glass walls transform the whole place into a turkish sauna when it's sunny. And as we all know, this summer was more than just sunny (30-40, only seldom under 30). Even though my Finnish body adapted to the weather conditions in less than two weeks (which is a bit amazing actually) the office remained this warm sultry dungeon with no ac. So try adding up 400 people in one room (a big one but still). For that reason this weekend has been dedicated to rest and nothing else. And the next week should be easier as the language course lectures begin and the official orientation week is over. It's been a learning experience actually talking with the international students - some from very different backgrounds from us - that initially only excisted as names in the database.
I actually don't know how to spend this weekend now that almost everyone has left. I've done more sports, read books, cleaned, watched some Finnish tv for change (thanks to uni Helsinki vpn connection)... and planned the future. Though it's a bit of a mystery.